Ryvässipulin viljelyyn potkua uuden tutkimuksen voimin

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

Ryvässipuli oli 1950-luvulle asti Suomen laajimmin viljelty sipuli. Nykyisin sille olisi kysyntää erikoisvihanneksena, jolle lisäarvoa antavat voimakas aromi, terveysvaikutukset ja kulttuuriarvo.

Ryvässipuli eli jakosipuli  on tavallista keltasipulia selvästi pienempi ja lisääntyy jakaantumalla usean sipulin rypääksi.  Kuva Saija Vieremö

Ryvässipulia kerättiin laajasti talteen Helsingin yliopiston ja Maatalouden tutkimuskeskuksen (nyk. Luke) yhteishankkeessa 1980-luvulla. Osa tutkimuksen 120 kannasta säilöttiin kokoelmaan, joka on täydentynyt myöhemmin uusilla näytteillä. 2010-luvulla kokoelman geneettistä vaihtelua tutkittiin DNA-tasolla. Luken nykyisessä kokoelmassa on tallessa vajaa 30 eri genotyyppiä.

Ryvässipulin pienimuotoiseen kaupalliseen viljelyyn olisi mahdollisuuksia, mutta pullonkaulana on lisäysmateriaalin puute. Ryvässipulien tiedetään kärsivän virustaudeista, mikä rajoittaa materiaalin luovuttamista muun muassa geenivarakokoelmasta. Virukset pienentävät sipulien kokoa, sato jää pienemmäksi ja sipulien elinvoima heikkenee.

Vuonna 2020 Maiju ja Yrjö Rikalan puutarhasäätiön rahoituksella käynnistyneen hankkeen tavoitteena on saada ryvässipuli jälleen markkinoille.  Tutkimuksessa keskitytään neljän yleisimmän viruksen tutkimukseen, tavoitteena on valikoida viljelyyn vain viruspuhtaat lisäyslinjat.

– Tutkimuksen ohessa elvytämme ryvässipulin viljelyä keräämällä viljelijöiden kokemuksia ryvässipulista ja tekemällä kasvia tutuksi muun muassa puutarha-alan oppilaitosten ja tapahtumien kautta. Kasvin kulttuuriarvoa tuodaan esiin yhteistyössä museopuutarhojen kanssa, kertoo tutkija Terhi Suojala-Ahlfors Lukesta.

Ryvässipulien geenivarantoja voidaan säilyttää monin tavoin. Avomaalla ylläpidettävät kenttä- ja varmuuskokoelmat ovat melko työläitä ja kalliita ja kasvinterveyden turvaaminen niissä on haastavaa. Ainutkertaiset sipulikannat ja niiden monimuotoisuus voidaan varmistaa syväjäädyttämällä viruspuhdistettuja solukkoviljelmiä ˗196-asteisessa nestetypessä kryopankkeihin. Näin ne on mahdollista säilyttää teoriassa ikuisuuksiin tai kunnes kenttäkokoelmia on tarve uusia. Lukessa talletus kryopankkiin on jo aloitettu yhdeksällä vanhalla ryvässipulikannalla.

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!