Urbaani maatalous näkyy pihapuutarhoina

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

Kaupunkien läheisyydessä on viljelty iät ja ajat Suomessa, joten maataloudellisella maankäytöllä on paikkansa kaupunkikuvan historiallisissa kerrostumissa. FM Sami Tantarimäen väitöstutkimuksen mukaan urbaani maatalous näkyy yhä niin pihapuutarhoina, viljelypalstoina, siirtolapuutarhoina, peltoina, avomaaviljelminä, kauppapuutarhoina, parvekepuutarhoina kuin joutomaiden tarjoamana maankäyttöpotentiaalinakin.

Suomessa yhteiskunnallisen kehityksen perusteella urbaanin maatalouden olemassaoloon, laajuuteen ja muotoon ovat vaikuttaneet ja yhä vaikuttavat kaupungin laajenemistapa ja laajenemistarkoitukseen soveltuvan maan hankinta, toisen maailmansodan jälkeinen asutustoiminta, pula-aikojen ruoantarve, muuttoliike maalta kaupunkeihin, virkistysaluetarve, maisemanhoito, perinteiden vaaliminen sekä kiinnostus ruoan alkuperään ja laatuun. Näiden lisäksi väitöstutkimuksen esimerkkikaupungeissa Turussa ja Seinäjoella urbaanin maatalouden ilmenemisessä korostuvat lisäksi kaupungin ikä, sijainti, alueellinen ja valtakunnallinen asema, koko ja viljelykulttuuri.

Urbaanit aatepuutarhat

Urbaanin maatalouden muodoista suurin osa on maatalousperustaisia tai maaseudullakin esiintyviä. Suoremmin kaupungistumiseen kytkeytyvät siirtolapuutarhat ja koulukasvitarhat eli ”aatepuutarhat” ovat nekin kehittyneet jo hyvissä ajoin ennen voimakasta kaupungistumista. Turun esimerkin perusteella vanhoissa ja suuremmissa suomalaisissa kaupungeissa urbaani maatalous eli laajuudessaan kulta-aikaansa 1940- ja 1950-luvuilla, minkä jälkeen kaupungistuminen on vähitellen syrjäyttänyt ja pirstonut kaupunkitaajamaa ympäröivää maataloudellista maankäyttöä siirtäen perinteisen maaseudun ja maatalouden yhä pidemmän keskusetäisyyden taakse.

Turussa ja Seinäjoella viime vuosien kehitys osoittaa, että perinteinen maatalous viljapeltoineen joutuu vastaisuudessakin antamaan tilaa kaupungistumiselle. Viljelyn erikoistuminen tai investointien suuruuskaan eivät välttämättä estä muutosta, mistä kohdekaupungeista esimerkkinä mainittakoon siirtolapuutarhakeskustelu sekä kaupunkikuvassa havaittavat kasvihuoneiden luurangot ja vanhat maatalousrakennukset. Pihapuutarhaviljely puolestaan tulee säilymään kaupunkikuvassa niin kauan kuin pientaloja on olemassa ja niitä rakennetaan.

Ravintopolitiikasta eettiseen ruoantuotantoon

Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus on Tantarimäen mukaan kehittynyt kaupungin ja maaseudun elämäntapojen rinnakkainelosta näiden elämäntapojen sekoittumisen tuomiin ongelmiin ja siitä edelleen rinnakkaiselon tavoitteluun. Vastaavasti kuluttajan ja ruoantuotannon välinen yhteys on kulkenut läheisyydestä eriytymisen kautta rinnakkaiselon tavoitteluun; Kestävän kehityksen mukainen ajattelu sekä kuluttajan kiinnostuminen ruoan laadusta, soveltuvuudesta, terveellisyydestä, turvallisuudesta, etnisyydestä sekä perinne- ja nostalgia-arvoista ovat lisänneet jälleen kiinnostusta omavaraiseen ja paikalliseen ruoantuotantoon.

Paikallista ruoantuotantoa suosivan ajattelun myötä ruoantuotanto näyttäisi kulkevan kehää, mutta toki kehitys tuo aina jotakin uutta tullessaan ainakin liikkeelle panevan ideologian muodossa. Kun nyt puhutaan kuluttajavetoisesta kehityksestä ja eettisistä valinnoista, niin 1940-luvulla kyse oli ravintopolitiikasta ja jokapäiväisestä leivästä. Yhteiskunnalliseen tilanteeseen kytkettynä kyse on hyvien ja huonojen aikojen vaihtelusta. Nyt elämme hyviä aikoja.

Turun yliopiston viestintäsähköposti: viestinta@utu.fipuhelin: (02) 333 5909, 333 5979, 333 6225telefax: (02) 333 6310www.utu.fi/viestinta

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!