Suorakylvö vähentää eroosiota ja edistää maan biologista aktiivisuutta, mutta sen ilmastovaikutukset näyttävät suomalaisissa oloissa jäävän pieniksi. Tämä käy ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijan, FM Henri Honkasen väitöstyöstä, jossa tarkasteltiin suorakylvön vaikutuksia hiilen kiertoon ja kasvihuonekaasupäästöihin savi- ja turvemailla.
Suomessakin yleistynyt suorakylvömenetelmä vähentää työmäärää ja ravinnehuuhtoutumia sekä parantaa maan rakennetta kyntöön verrattuna. Suorakylvön ilmastovaikutuksia on kuitenkin tutkittu vähän boreaalisissa oloissa, erityisesti turvemailla.
Henri Honkasen tutkimuksessa mitattiin suorakylvetyn ja kynnetyn pellon kasvihuonekaasupäästöjä (hiilidioksidia, typpioksiduulia ja metaania) sekä maaperän hiilitaseita kevätviljan viljelyssä. Mittauksia tehtiin kahden vuoden ajan savimaalla ja kolmen vuoden ajan turvemaalla. Lisäksi savimaalla seurattiin salaoja- ja pintavaluntaa sekä viljasatoa kymmenen vuoden ajan, minkä jälkeen tutkittiin maaperän ominaisuuksia.
Suorakylvöllä monia etuja
– Suorakylvö paransi maan mururakennetta ja lisäsi selvästi lierojen määrää verrattuna kynnettyyn koealaan. Se on hyvä merkki luonnon monimuotoisuuden ja maaperän eroosion vähenemisen kannalta, Henri Honkanen kertoo.
Savimaan salaoja- ja pintavalunnan kokonaiseroosio väheni yli puolella, mutta samalla viljasato jäi keskimäärin 16 prosenttia pienemmäksi.
– Sen sijaan sekä savimaan että turvepellon hiilitaseessa ja kasvihuonekaasupäästöissä muutokset jäivät vähäisiksi. Ilmastohyöty ei siis näkynyt selvästi ainakaan lyhyellä aikavälillä, Honkanen pohtii.
Vaikka savimaalla eroosion mukana menetetyn hiilen määrä väheni merkittävästi suorakylvössä, sen osuus oli pieni verrattuna maaperän hengityksen kautta vapautuneeseen hiileen. Etenkin turvemaalla maaperän hengityksessä eli turpeen hajoamisessa poistui huomattava määrä hiiltä.
Sääolosuhteet vaikuttavat tuloksiin
Tutkimuksessa havaittiin, että typpioksiduulipäästöjen määrä vaihteli vuosittain. Yhtenä vuonna suorakylvö vähensi typpioksiduulipäästöjä sekä savi- että turvemaalla, mutta toisena vuonna vaikutus oli päinvastainen verrattuna kyntöön.
Mittausten aikana turvemaan kasvihuonekaasupäästöjen ilmastoa lämmittävä vaikutus (global warming potential) oli kuitenkin keskimäärin hieman, noin 13 prosenttia pienempi suorakylvössä kuin kynnössä. Tuloksiin sisältyy kuitenkin epävarmuutta, eikä lyhyt mittausjakso vielä kerro pitkäaikaisista vaikutuksista.
Honkanen painottaa, että sääolosuhteet voivat vaikuttaa paljon siihen, miten suorakylvö vaikuttaa pellon kasvihuonekaasupäästöihin verrattuna kyntöön. Lyhyeen mittausjaksoon osui esimerkiksi kuiva alkukesä, mikä saattoi korostaa suorakylvön hyötyjä. Jotta pitkän aikavälin vaikutukset saadaan selville, tarvitaan mittauksia useilta vuosilta ja eri sääolosuhteissa.
– Tulokset osoittavat, että muutokset päästöissä eivät ole itsestään selviä: eroosion väheneminen suorakylvössä näkyy selvästi vuodesta toiseen, kun taas ilmastopäästöissä muutokset ovat pienempiä ja vaihtelevat enemmän, Honkanen sanoo.
Väitöstilaisuus 7.11.2025
FM Henri Honkanen väittelee 7.11.2025 klo 13 Helsingin yliopistossa (Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta) aiheesta “Effect of no-till on carbon balance and greenhouse gas emissions in boreal mineral and peat soils”. Vastaväittäjänä toimii professori Marja Maljanen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Laura Alakukku Helsingin yliopistosta.
Väitöstilaisuus järjestetään luentohuoneessa 1041, Biokeskus 2, Viikinkaari 5, Helsinki. Yleisö on tervetullut seuraamaan väitöstilaisuutta myös etänä.