Viljelykierto ja nostoaika vaikuttavat porkkanan varastotauteihin

Mustamätä ja harmaahome ovat yleisimpiä porkkanan varastotauteja. Luken tutkimuksessa selvitettiin porkkanan varastotautien aiheuttajia sekä sitä, millä keinoilla merkittävää varastohävikkiä voidaan hallita. Uudessa tutkimuksessa selvitetään, miten maamikrobit vaikuttavat taudinaiheuttajien esiintyvyyteen.

Viljelykierto ja nostoaika vaikuttavat varastotauteihin

Porkkana on suomalaisten suosikkivihannes – sitä tuotettiin Suomessa vuonna 2019 noin 14 kiloa jokaista suomalaista kohti. Jotta kotimaista porkkanaa riittää tarjolle ympäri vuoden, satoa joudutaan varastoimaan talven yli kylmävarastoissa. Pitkän varastointikauden aikana sadon säilymistä uhkaavat porkkanoiden mukana tulevat kasvitaudit. Ilmaston muuttuessa on todennäköistä, että myös varastotauteja aiheuttavien sienitautien lajisto muuttuu ja tautien hallintakeinoja on tarkennettava.

Luken tutkimus toteutettiin kasvukausina 2016−2018 keräämällä porkkananäytteitä Varsinais-Suomesta, Hämeestä, Etelä-Savosta ja Pohjois-Savosta yhteensä 52 peltolohkolta.

– Keskimääräinen tautien aiheuttama varastohävikki oli maaliskuussa tyypillisesti 15−25 % varastoon viedystä sadosta. Yksittäisten erien välillä oli suurta vaihtelua hävikissä: parhaissa erissä hävikki oli enimmillään 10 %, heikoimmissa erissä 40−50 %, toteaa tutkija Terhi Suojala-Ahlfors.

Yleisin vioitus porkkanoissa oli juuren kärkiosasta alkava pehmeneminen tai mätäneminen. Oireiden ilmiasu kuitenkin vaihteli suuresti.

Mustamädän aiheuttajasienet yleistyneet, harmaa- ja pahkahome vähentyneet

Vioittuneista porkkanoista löytyi yleisimmin mustamätää aiheuttavia Mycocentrosporaja Fusarium-lajeja sekä harmaahometta. Vuodenvaihteen yli varastoitaessa harmaahome ja Mycocentrospora-lajit runsastuivat. Tulokset osoittivat, että aiempiin tutkimuksiin verrattuna harmaahometta ja etenkin pahkahometta esiintyi aineistossa vähemmän ja Fusarium-sieniä aiempaa enemmän.

Hankkeessa otettiin käyttöön myös sienten perimän spesifiseen tunnistamiseen perustuvia uusia PCR-menetelmiä, joilla etenkin Mycocentrospora– ja Fusarium-lajit saatiin esiin varmemmin kuin maljausmenetelmällä.

– Uusilla menetelmillä taudinaiheuttajat voidaan tunnistaa nopeammin kuin perinteisellä maljauksella, ja näin tieto porkkanaerien taudinaiheuttajista on käytettävissä muutamassa päivässä maljausmenetelmän vaatiman 3-4 viikon sijaan. Lisäksi molekyylibiologiset menetelmät eivät vaadi sienten morfologista tunnistusosaamista, mihin taas maljausmenetelmä perustuu, kertoo erikoistutkija Satu Latvala.

Varastotautien runsauteen voidaan vaikuttaa huolehtimalla riittävästä viljelykierrosta. Intensiivisissä viljelykierroissa, jossa porkkanaa oli viljelty joko edellisenä tai sitä edeltävänä kasvukautena samalla lohkolla, varastohävikki oli kaksinkertainen verrattuna peltolohkoihin, joilla ei ollut viljelty porkkanaa edellisinä vuosina. Toinen varastohävikkiin selvästi vaikuttanut seikka oli noston ajoittuminen: varhain nostetuissa erissä varastotappiot olivat lähes kaksinkertaiset verrattuna myöhään nostettuihin eriin. Maalajin, maan happamuuden tai pellon ravinnetilan ei havaittu vaikuttaneen selvästi säilyvyyteen tässä aineistossa.

Resurssitehokas vihannestuotanto -hankkeessa selvitettiin, mitkä sienitaudit ovat nykyisin porkkanasadon tärkeimpiä pilaajia ja mitkä tekijät vaikuttavat tautien esiintymiseen. Tutkimusta rahoitti Euroopan maaseuturahasto ELY-keskusten kautta.

Keskimääräinen tautien aiheuttama varastohävikki oli maaliskuussa tyypillisesti 15−25 % varastoon viedystä sadosta.

Porkkanamaiden mikrobiyhteisöistä etsitään selitystä varastokestävyydelle

Hyvän varastokestävyyden syihin pureudutaan syvemmin tänä vuonna MMM:n rahoituksella alkaneessa Bioporkkana-hankkeessa. Luken ja Helsingin yliopiston yhteistutkimuksessa selvitetään, onko peltomaan mikrobiyhteisön koostumuksella ja

Porkkanan varastotautitutkimus on ladattavissa tästä linkistä.

monimuotoisuudella yhteyttä varastotautien esiintymiseen porkkanasadossa. Erityisen kiinnostavaa on selvittää, löytyykö maasta mikrobiryhmiä, joiden esiintyminen on toistuvasti yhteydessä vähäisiin varastotappioihin.

– Viljelymaan mikrobien merkitystä kasvitautien hallinnan kannalta ei ole vielä tutkittu paljon. Aiempien ulkomaisten tutkimusten valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että taudit pysyvät parhaiten kurissa, kun maaperässä on useita taudeilta suojaavia mikrobiryhmiä − esimerkiksi silloin, kun maan mikrobien monimuotoisuus on korkea, kertoo Luken johtava tutkija Taina Pennanen.

Tähän mennessä Lukessa on tutkittu porkkanan symbionttisia sienijuurisieniä, joita porkkana hyödyntää ravinteiden otossa.

– Tutkimustemme mukaan suomalaisessa pellossa on runsaasti vihannesten sienijuurisienilajeja, joiden yhteisöjä ja runsaussuhteita ilmasto, ympäristö ja viljelymenetelmät muuttavat. Vihannesten sienijuuret osallistuvat myös tautipuolustukseen, ja niiden roolia tulee edelleen selvittää tarkemmin, tuumaa tutkija Sannakajsa Velmala.

Tutkimus tuottaa ensimmäisiä tietoja suomalaisten vihannesmaiden mikrobiyhteisöistä. Jatkossa selvitetään lisäksi, miten maan mikrobiyhteisöjä voidaan monipuolistaa ja hyödyllisten mikrobiryhmien menestymistä edistää. Toisaalta hyödyllisiksi tunnistettuja mikrobiryhmiä voidaan lisätä maahan pitämään kurissa haitallisia taudinaiheuttajia. Ensi vaiheessa testataan kaupallisesti saatavilla olevia hyötymikrobeja.

—————————————————————————-

Porkkanan varastotauti -tutkimuksen päätoteuttaja Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Asko Hannukkala menehtyi 10. toukokuuta 2020 äkilliseen sairauskohtaukseen. Hän oli syntynyt 31.1.1956 Tyrvännössä.

Asko Hannukkala menehtyi 10.5.2020.

Asko Hannukkalan kasvitautialan tuntemus oli erityisen laaja ja myös syvä niin tieteellisesti kuin käytäntöön sovellettuna. Asko Hannukkalan keskeisin tutkimuskohde oli peruna ja sen taudit perunarutto ja märkämätä. Muuntuneen perunaruttosienen aiheuttaman uudentyyppisen taudin käyttäytymisen selvittämiseksi ja taudin torjumiseksi tutkimusyhteistyötä tehtiin erityisesti pohjoismaisten kollegojen kanssa. Vuosien työn tuloksena rutto saatiin hallintaan, ja tutkimustuloksista syntyi myös Hannukkalan väitöskirja.