Herukoiden Itämeri-hanke löysi kadonneita lajikkeita

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

Musta- ja punaherukoiden sekä karviaisen geenivarat voidaan turvata tuleville sukupolville entistä paremmin. RIBESCO-hanke selvitti, kuinka varmistetaan arvokkaimpien viljeltyjen herukoiden säilyminen. Samalla löytyi kadonneiksi luultuja tai väärin nimettyjä lajikkeita.

– Löytöjen myötä saamme vanhat Olavimme, K. F. Packalénimme ja Lepaan Valiomme takaisin syntysijoilleen Suomeen, MTT:n erikoistutkija Saila Karhu iloitsee.MTT:n johtamassa nelivuotisessa hankkeessa oli mukana kahdeksan Itämeren maata, joiden tutkimuslaitoksissa on säilytetty eri aikakausien lajikkeita, paikalliskantoja ja alkuperältään tuntemattomiakin herukoita.

Projekti yhdisti eri maiden geenivaratyön voimavarat, ja kerätyt kokoelmat inventoitiin yhtenevästi. Näin kasvien ominaisuudet saatiin mitattua vertailukelpoisesti ja valittua arvokkaimmat säilytettäväksi varmennetusti.

– Geenivaratyö on välttämätöntä, sillä viljelyssä olevien herukkalajikkeiden määrä on hyvin pieni ja vanhat lajikkeet ovat häviämässä, painottaa Saila Karhu.

Kokoelmista löytyi joissakin maissa jo kadonneiksi luultuja herukan lajikkeita. Suomalaisia vanhoja, etsintäkuulutetuiksi julistettuja karviaislajikkeita löytyi useista naapurimaista.

Nimettömille löytyi nimet

Herukkakokoelmissa olevista kannoista selvitettiin myös sukulaisuussuhteita molekyylibiologisin menetelmin ja lajikkeiden aitous varmistettiin. Tutkimus paljasti useita väärin tai puutteellisesti nimettyjä lajikkeita, esimerkiksi Brödtorp-nimellä säilytetään Ruotsissa perimältään erilaista kantaa kuin Suomessa.

– Löysimme myös kymmeniä lajikkeita, joita tarpeettomasti säilytettiin useissa kokoelmissa. Suomen kokoelmassakin useat puutarhoista kerätyt nimeämättömät punaherukat osoittautuivat tuiki tavallisen Punainen Hollantilainen -lajikkeen muodoiksi.

Tutkimuksessa selvisi myös eri lajikkeiden suuret laadulliset erot. – Esimerkiksi mustaherukan C-vitamiinipitoisuus saattoi parhaissa lajikkeissa olla viisinkertainen suhteessa heikompiin. Järeimpiä vitamiinipommeja analysoitiin Rengosta löytyneistä vihreämarjaisista kannoista, Karhu kertoo.

Säilyy pelloilla tai pakasteena

Herukan pohjoiseurooppalaiseen ydinkokoelmaan päätettiin valita 1800 herukkakannasta noin 300 kantaa, jotka säilytetään erityisellä huolella tulevien kasvinjalostajien, tutkijoiden ja elinkeinoelämän käyttöön. Herukoita säilytetään pääosin pelto-oloissa, mutta Suomessa käytetään myös syväjäädytystä.

MTT:n Laukaan toimipaikassa säilötään 150 pakkasasteessa kymmeniä mustaherukan lajikkeita, kotimaisten lisäksi Latviasta, Liettuasta, Puolasta, Saksasta ja Virosta.

Mittavaan hankkeeseen osallistuneet tutkimuslaitokset ja Euroopan Komissio ovat rahoittaneet työtä yhteensä noin miljoonalla eurolla.

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!