EU kieltää kasvinsuojeluaineita, uhkana isot sadonmenetykset

EU on tiukentanut lainsäädäntöä tehoaineiden hyväksynnästä alueellaan. On arvioitu, että EU:ssa nyt käytössä olevista yli 200 tehoaineesta 75 poistuu muutaman vuoden sisällä. Suomessa niistä on käytössä 36 tehoainetta. Kasvinsuojeluseura esitti 8.11.2018 huolestumisensa tilanteesta.

Gammayökkösen toukka teki viime kesänä laajoja vahinkoja.

Korvaavia aineita tai muita tapoja tautien, tuholaisten ja rikkakasvien torjuntaan ei ole aina saatavilla. Pienentynyt ainevalikoima ja vaihtoehtoiset keinot nostavat tuotannon kustannuksia ja laskevat satotasoja sekä heikentävät sadon laatua.

Euroopan kasvinsuojeluteollisuus ECPA on teettänyt selvityksen, jossa on arvioitu tehoaineiden poistumisen vaikutuksia Euroopassa. Suomen tilannetta on selvitetty osana tätä selvitystä.

Jos uhka kaikkien riskiryhmässä olevien aineiden osalta toteutuisi, satomenetyksien arvioidaan lyhyellä aikavälillä Suomen kokonaistuotannossa olevan keskimäärin 41 % ja tuotannon muuttuvat kustannukset kasvaisivat 19 %.

Tehoaineiden vähentymisellä olisi vaikutusta niin tautien, tuholaisten kuin rikkakasvien torjuntaan viljelykasveilla. Se aiheuttaisi ongelmia niin juolavehnän, hukkakauran kuin leveälehtisten rikkakasvienkin torjunnassa. Myös esimerkiksi viljan nokitautien, punahomeiden ja laikkutautien torjunta ja hallinta hankaloituisi. Öljykasveilla ongelmia tulisi rapsikuoriaisten, kirppojen ja pahkahomeen torjunnassa. Tuholaiset voivat runsaana esiintyessään käytännössä tuhota öljykasvisadon.

Torjunta-aineiden vähentyessä perunalla yleisesti esiintyvien lehtipoltteen ja perunaruton torjunta olisi varsin hankalaa ja niiden aiheuttamien riskien hallinta jopa mahdotonta. Erikoiskasveilla, vihanneksilla ja marjoilla, tulee ongelmia ensimmäiseksi laadun ja sen jälkeen määrän kanssa. Vaihtoehtoisten tehoaineiden vähentyminen voi johtaa myös vastustuskykyisten kantojen muodostumiseen, mikä voi aiheuttaa tarpeen jäljelle jäävien valmisteiden käytön kasvattamiseen.

Uusia korvaavia aineita ei ole välttämättä saatavilla, sillä uusien tehoaineiden kehittäminen on hidasta ja riskialtista. Uuden aineen kehitystyö kestää vähintään kymmenen vuotta. Lisäksi uuden aineen kehitystyön alussa ei voida tietää, millaiset lainsäädännölliset vaatimukset ja poliittiset virtaukset kymmenen vuoden kuluttua vallitsevat. Se on alan teollisuuden kannalta riskitekijä, mikä johtaa kehityspanosten suuntaamiseen muihin suuriin markkina-alueisiin.