Puutarha-Sanomien pääkirjoituksessa (nro 4/2022) käsiteltiin ukrainalaisten pakolaisten Suomessa kohtaamaa byrokratiaa:
Ukrainalaisten pakolaisten auttaminen on ollut heitä majoittaneille viljelijöille sydämenasia. Osa pakolaisista oli tullut ystäviksi jo aiemmin, kun he olivat käyneet kausitöissä. Nyt he saapuivat lastensa kanssa. Pakolaiset pääsivät ripeästi tilapäisen suojelun piiriin, mikä oikeutti työntekoon ilman aiemmin vaadittua työlupabyrokratiaa.
Muissa EU-maissa työoikeus järjestyi pakolaisille nopeasti, Virossa jopa tunnissa. Suomessa työoikeuden saanti jumittui. Pakolaisten piti matkustaa pitkiä matkoja niille harvoille poliisiasemille, jotka vastaanottivat heidän rekisteröitymisen. Käynti tarvittiin myös vastaanottokeskuksessa, josta voi hakea 273,06 euron vastaanottorahaa.
Yhteiskunta pystyi tarjoamaan rahan kivutta, mutta työoikeutta ei. Migri käsitteli oleskelulupahakemuksia pari viikkoa, vaikka yhtään negatiivista päätöstä se ei tehnyt. Positiivisen päätöksen jälkeen oleskelulupakortin painattamiseen meni toiset kaksi viikkoa. Postin kulkuunkin tuhraantui vielä viikko.
Kuukauden odotus oli pakolaisille kohtuuton Suomen viranomaisten luoma lisäkiusa. Myös viljelijät turhautuivat, kun töitä oli jo tarjolla, mutta työhalukkaat ukrainalaiset eivät saaneet niitä tehdä. Pakolaisia saattamassa olleet viljelijät näkivät myös joissakin vastaanottokeskuksissa välinpitämätöntä suhtautumista pakolaisiin.
– Suomalainen virkakoneisto ei pystynyt mukautumaan tilanteen vaatimusten mukaisesti itse. Vanha viisaus päti: kun ei tee mitään, ei tee virkavirhettä. Neuvoa kysyttiin Brysselistä. Sieltä tuli itsestään selvä linjaus: työoikeus on heti, kun pakolainen rekisteröityy. Aivan turhaan Suomi ryssi, tiivisti Jouko Tikkanen pääkirjoituksen.