Kukkamyynnin volyymista valtaosa kulkee ruokakauppojen kautta. Leikkokukista ainoastaan tulppaani on kotimaista, mutta nyt olisi kysyntää muillekin kotimaisille kukille, todetaan PUUTARHA-Sanomien artikkelissa (nro 3/2016).
Juhani Kotilainen Helsingin Kukkatoimituksesta sanoo, että puolentoista vuoden aikana on tapahtunut iso muutos kaupan keskusliikkeiden asenteissa kotimaista kukkaa kohtaan.
– Nyt kukkaostojen pääkriteeri on kotimaisuus. Muutos tapahtui kuitenkin liian myöhään, sillä suuri osa kotimaisesta leikkokukkatuotannosta ehti loppua.
– Kysynnän kelkan kääntyminen nostaa monien puutarhojen tuloksen plussalle. Yksi kauppaketju kysyi kotimaista ruusua artikkelikseen, mutta sitä ei ole enää saatavissa, harmittelee Kotilainen.
Kotimaisesta kukkatuotannosta menetettiin 90-luvun puolivälissä tuonnin vapautumisen vuoksi moni leikkokukka kuten neilikka, leikkokrysanteemi, freesia. Leikkokukista ruusu sinnitteli pitempään: aikoinaan sitä viljeltiin 40 hehtaarin alalla, mutta afrikkalainen halpatuonti iski lopullisesti kotimaisuuden kanveesiin 2005–2010 ja nyt ruusuala on vain 1–2 hehtaaria. Vain Ali-Marttilan puutarha jatkaa suurehkona ruusuntuottajana.
Juhani Kotilainen katsoo, että joitakin leikkokukkia voitaisiin elvyttää takaisin tuotantoon, mikäli kotimaisuuden suosiminen kukkaostoissa on pysyvä ilmiö.
– Leikkokrysanteemista luovuttiin Suomessa liian herkästi, toki näkymät olivat silloin synkkenevät. Sen viljelyyn voisi ryhtyä kohtuullisin investoinnein, kun se kasvatetaan pistokkaista. Hollannissakin leikkokrysanteemin hinta on selvästi aiempia vuosia korkeammalla tasolla.
– Ruusun ja neilikan viljelyn aloittamisessa on iso kynnys, kun tarvittaisiin valotuskalusto ja ruusulla joudutaan investoimaan myös juurakoihin, arvioi Kotilainen.
Lue koko artikkeli PUUTARHA-Sanomat -lehden numerosta 3/2016, voit ostaa digitaalisen lehden tästä.