Puutarha-Sanomien numerossa 4/2017 pääkirjoituksen aiheena oli Sesonki.
Sesonki on alkuperäisesti vuodenaikaan liitetty käsite, sillä tuleehan se englannin sanasta ”season”. Suomessa sesongilla ymmärretään myös kautta kuten kukkien suurimmat sesongit ovat joulu ja kevät. Kaupat kertovat mieluusti laittavansa hevi-tarjonnan sesonkien mukaan, hyvä niin.
Tämän lehden kolumnissa Samuli Karjula kyselee hämärtyneiden sesonkien perään. Jo helmikuussa on tarjolla perulaista parsaa ja huhtikuussa marokkolaista perunaa. Karjula odottaisi, että parsa tulisi Keski-Euroopan ilmaston mukaan toukokuussa ja varhaisperuna tarjolle suomalaisena kesäkuussa.
Karjulan ajattelussa on vinha perä. Eikä hän ole mielipiteineen yksin, sillä hänen edustamansa satokausikalenteri on saanut varsinkin nuorten perheenäitien keskuudessa hyvän suosion. Facebookissakin tykkääjiä on yli 83 000 henkilöä.
Kuka sitten sotkee sesongit? Kaupat pyrkivät aloittamaan sesongin aikaisemmin kuin toiset kaupat. Tämä johtaa tuontiin jopa eteläiseltä pallonpuoliskolta. Tuotteet eivät silloin ole välttämättä tuoreita, kuten sesonkituotteiden kuuluisi olla. Kuluttajien totuttaminen liian aikaiseen sesonkiin, johtaa myös siihen, että mielenkiinto voi herpaantua ennen varsinaista kotimaan tuotteen sesonkia.
Viljelijätkin harjoittavat kilpavarustelua siitä, kuka saa aikaisemmin tuotteen markkinoilla. Nopeakasvuiset lajikkeet, aikaiset istutukset, harsot, muovihuoneet ovat yleisesti käytettyjä keinoja. Näihin panoksiin kuluu rahaa ja aikaistaminen aiheuttaa työtä, kun hallayöt joudutaan sadettamaan. Korvauksena on varhaistuotteen parempi hinta, ellei tuontituote ole sitä pilannut.
Onko sittenkään väärin, että tuoretta mansikkaa pyritään tarjoamaan jo äitienpäivästä alkaen. Tärkeintä on se, että tuote on laadultaan maistuva ja muutoinkin laadukas. Kuluttaja ratkaisee, haluaako hän ostaa mansikan jo toukokuulla kaksin-kolminkertaiseen hintaan vai haluaako hän odottaa sitä heinäkuulle, luonnon määräämään sesonkiin saakka, toteaa päätoimittaja Jouko Tikkanen lopuksi.