Venäjän vientikielto on rokottanut eniten ruokaperunan tuottajia. Pietilän Peruna maatalousyhtymän markkinakanavat ovat kuitenkin kotimaassa ja peruna on mennyt kaupaksi. Yrittäjäveljekset panostavat kuluttajien miellyttämiseen.
[PUUTARHA-SANOMAT: KOKKOLA]
Marinkaisen kylässä, parikymmentä kilometriä 8-tietä Kokkolasta pohjoiseen, sijaitsee Tuomas ja Kalle Pietilän tila. Tilalla on viljelty jo 40 vuoden ajan perunaa, kun veljesten isovanhemmat Ahto ja Hilja aloittivat kalastuksen ohella toriperunan viljelyn.
– Tila oli alkuaan vain 3 peltohehtaarin siirtolaistila. Pappa oli laajentanut perunantuotantoa jo 12 hehtaariin, kun tila siirtyi Antti-isälleni pari vuosikymmentä sitten, kertoo Tuomas.
Tuomas ja Kalle tulivat maatalousyhtymän ruoriin kaksi vuotta sitten. Nyt viljeltyä onkin jo 150 hehtaaria, josta puolet on perunalla. Torimyynti on vaihtunut tukkumyyntiin ja jakeluun suoraan Kokkolan seudun kauppoihin.
– Panostamme laatuun niin paljon kuin pystymme, vakuuttavat veljekset.
Siemen tulee uusia
Viljelykierrossa perunaa on kaksi vuotta peräkkäin ja välillä on 1–2 vuotta viljaa tai viherlannoitusnurmea. Siemenestä puolet uusitaan vuosittain, vaikka kansalliseen tuki ja siihen sidottu siemenen uusimisvelvoite ovatkin poistuneet.
– Puolet uutta siementä on yleinen tapa. Ostosiemen on kallista, kun se maksaa 50–70 senttiä, tai sitten ruokaperuna on liian halpaa, pohtii Tuomas.
Pietilöillä on markkinakanavat kunnossa ja tällä hetkellä varastoissa on vähemmän perunaa kuin edellisenä vuonna. Pietilät ostavat perunaa varastoihinsa muiltakin viljelijöiltä.
– Emme ole laskeneet viennin varaan, mutta Venäjän viennin puuttuminen vaikuttaa perunan hintaan, harmittelee Tuomas.
Perunan hinnat myötäilevät viime vuoden hintoja, joka oli jo alhaisen hinnan vuosi. Kauppoihin he jakavat perunaa 1–2 kertaa viikossa.
– Jakeluhinta kauppoihin on sama kuin tukuilla. Pestystä perunasta saa 10 senttiä lisähintaa, mutta siinä lajittelu on tarkkaa.
Kiillotuskone kirkastaa perunan
Pietilät hankkivat talvella kiillotuskoneen, jolla on parannettu entisestään perunan ulkonäköä.
– Ihmiset ostavat perunaa silmillään. Kiillotettu peruna on herkempi vihertymään kuin pesty peruna, toteaa Tuomas ja ihmettelee, miksi kauppojen kylmiöissä valot palavat.
Pietilöillä on viljelyssä toistakymmentä lajiketta. Päälajikkeet ovat Fontana, Afra, Musica, Rosamunda ja Siikli.
Pietilän tila sijaitsee vain kilometrin päässä merestä.
– Rannikolla tulee aina ja kevät tulee hitaammin ja pellolle pääsee myöhemmin kuin meidän kaukaisimmille pelloille, jotka ovat 10 kilometrin päässä sisämaassa.
– Pellot ovat ruvenarkoja hiekkamaita, jotka eivät säikähdä vesisateista. Kun aamulla sataa, pääsee iltapäivällä jo nostamaan, luonnehtii Kalle olosuhteita. Tilalla on kaksi hinattavaa perunapuimuria.
Byrokratia työllistää
Pellot on salaojitettu ja kastelulaitteetkin ovat, mutta Tuomas toteaa niitä käytetyn vähän, vaikka jokivettä olisi saatavissa.
– Maat ovat kuitenkin hikeviä ja pohjavesi on korkealla. Kastelu on työlästä, sillä se pitää tehdä öisin, jotta vesi ei haihdu heti. Viime kesänä sade tuli liian myöhää ja perunoissa on rupea, joten kuorintaan menevää perunaa on ollut normaalia enemmän.
Pietilät pakkaavat ja markkinoivat perunan itse. Perunatilan töihin osallistuvat Kallen ja Tuomaksen lisäksi ajoittain myös kaksi muuta veljeä. Antti-isä on eläköitymisestä huolimatta päivittäin tilan töissä. Lisäksi palkattuna on yksi vieras työntekijä. Tuomaksen puoliso Jaana hoitaa laskutuksen, mutta viljelyn paperibyrokratia on Tuomaksen huolena.
– Paperihommiin menee aikaa ja on paljon miettimistä siinä, ettei tee sellaisia sitoumuksia, jotka estävät viljelyn suunnittelua, toteaa Tuomas.
