Mansikkakausi on
Monen muuttujan hallintaa

Suonenjoella eletään heinäkuussa kiivasta mansikkasesonkia. Poimijoista on puute ja mansikka kypsyy vauhdilla. Soirion maatalousyhtymässä vastuut on jaettu Waltterin ja hänen vanhempiensa kesken.  Lue koko artikkeli Puutarha-Sanomien numerosta 6/2022. Katso video tämän jutun lopusta.

Waltteri Soirio on kolmannen polven mansikkayrittäjä. Kuva on Parastilan pellolta, taustalla näkyy Iisvesi.

PUUTARHA-SANOMAT / SUONENJOKI

Soirion mansikkatila sijaitsee kaupallisen mansikanviljelyn alkulähteellä, Suonenjoen Mustolanmäellä ja sen juurella. Historiakertomusten mukaan opettaja Olavi Leskinen alkoi 1916 viljellä mansikkaa ja levittää taimia oppilaittensa mukana kylän taloihin.

Tuskinpa Leskinen aavisti, kuinka merkittävä ja kiivasrytminen elinkeino hänen toimistaan kehittyi. Yksin Soirion tilalla on mansikkaa runsaat 30 hehtaaria ja työvoima tulee Ukrainasta.

– Työvoiman tarve on 150 henkilöä, kymmenittäin poimijoita puuttuu, mutta koetamme pärjätä, sanoo kolmannen polven mansikkayrittäjä Waltteri Soirio.

Soirion tila muutettiin 2020 maatalousyhtymäksi, josta Waltterin osuus on puolet ja hänen vanhemmilleen Vesalla ja Merjalle jäi neljännekset.

– Minun isovanhemmat, Heikki ja Aili Balk, aloittivat mansikanviljelyn 1960-luvulla. Vuonna 1995 tilaa jatkoivat vanhempani Vesa ja Merja, kertoo Waltteri, joka otti päävastuun 24-vuotiaana valmistuttuaan agrologiksi Mustialasta.

– Olen ollut jo 15-vuotiaasta alkaen jossain vastuussa tilan toiminnoista, lisää Waltteri.

Soirion tila koostuu kolmesta tilasta. Päätila on Saaroistentien varrella oleva Juhola. Toinen tila on Mustolanmäellä sijaitseva Parastalo, josta aukeaa näkymät Iisvedelle. Kolmas tila hankittiin 2018 Mustolanmäen juurelta, ja se nimettiin Hiekkaniityksi. Tilat ovat lähellä toisiaan ja poimijoita kuljetetaan linja-autolla.

Vesa Soirio on lähdössä viemään mansikkakuormaa.  Hän on kotoisin Oulusta ja aloitti marjayrittäjänä Merja-puolisonsa kotitilalla vuonna 1995.

Haasteita jokaiselle päivälle

Marjatilalla on sesonkiaikaan tavattoman monta asiaa huolehdittavana, kun tilanne voi päivittäin muuttua sään, marjojen kypsymisen, työvoiman ja markkinoiden johdosta.

– Poiminta-aikaan on oma rytmi. Pellolla on 2–3 työnjohtajaa valvomassa poimintaa ja pakkaamossa on oma työnjohto. Omistajat hallinnoivat, että kaikki toimii, sanoo Waltteri.

Tila on rakentanut poimijoille majoitus- ja ruokailutiloja. Merja Soirion vastuulla ovat toimisto ja keittiötoiminnot. Poimijat saavat aamupalan, lounaan, päiväkahvin tai teen, päivällisen ja iltateen 7,15 euron päivähinnalla.

Ensimmäiset tutut poimijat tulivat lapsineen Soirion tilalle jo maaliskuussa sotaa pakoon. Lapsia oli 20 ja kouluikäiset saivat opetusta Ukrainasta etäyhteyksillä. Monet naisista ovat olleet jo kymmenenä kesänä Soirion tilalla, mutta kokeneesta miestyövoimasta on sodan vuoksi puute.

Vesa Soirio sanoo, että jokainen mansikkakausi on omanlaisensa.

– Muuttujia on paljon. Jos olisi samanlainen vuosi, niin se olisi poikkeus.

Lue koko artikkeli Puutarha-Sanomien numerosta 6/2022, Tilaajille koko 179 lehden arkisto on ilmainen, muille 5 €/lehti.