Humala pihapiirien uusvanha tulokas

Humala on pihapiirien vanhaa kasvatti, joka elää uutta nousukauttaan pitkäjänteisen geenivaratyön ansiosta. Oman arvokkaan osuutensa kasviperinteen säilyttämiseen tuovat myös kotipuutarhurit ja kasvifanit, jotka ovat ilmiantaneet kasviaarteitaan tutkimukselle.

Kansalaiset ilmoittivat Luonnonvarakeskukselle noin 1400 humalaa, joista suurimmasta osasta saatiin analysoitaviksi näytteet. Kuva Räisäsen kotiarkisto.

Humalaa esiintyy Suomen luonnossa villinä sekä vanhana viljelykarkulaisena, joka talvehtii syvälle ulottuvan juuristonsa avulla jopa Lapissa. Humalaa on keskiajalta asti viljelty meillä oluen maustamiseksi ja lääkekasviksi, minkä johdosta sitä kasvaa yhä pihapiireissä melko yleisesti.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) humalahankkeet Aromihumala, Finn Hops ja Polar Hops sekä Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma kuuluttivat terveitä, taudinkestäviä ja hyvän sadon tuottavia sekä mahdollisesti oluen panoon soveltuvia humalia vuosina 2017–2018. Kansalaiset ilmoittivat noin 1400 humalaa, joista suurimmasta osasta saatiin analysoitaviksi näytteet. Lehdistä eristettiin DNA:ta ja kävyistä oluen panon kannalta tärkeät haihtuvat aromiyhdisteet sekä alfa- ja beta-hapot.

Tutkimuksessa löydettiin noin 260 erilaista humalan genotyyppiä, jotka poikkeavat muualla maailmassa kasvavista humalista. Jatkotutkimuksiin valittiin parikymmentä pitkän viljelyhistorian omaavaa humalaa, jotka ovat aromeiltaan ja geneettisesti erilaisia ja joilla jokaisella on oma tarinansa.

Jatkotutkimuksiin valituista humalista kerättiin juurakkonäytteitä syksyllä 2018. Taudinaiheuttajista puhtaiden kasvien tuottamiseksi juurakot hyödettiin ja niille annettiin lämpökäsittely eli niitä kasvatettiin noin kolme viikkoa +36 °C asteessa, minkä jälkeen nuorista versonkärjistä perustettiin solukkoviljelmät.

Solukkoviljelyä on sittemmin jatkettu viruspuhdistetuilla aineistoilla. Humalat on tarkoitus istuttaa pelloille viljelykokeisiin, jotta niiden viljeltävyys ja käyttökelpoisuus erityisesti pienpanimoille saadaan selville. Jatkotutkimuksen tulosten perusteella käyttöarvon kannalta parhaat humalat valitaan pitkäaikaissäilytykseen ja sitä kautta hyödynnettäviksi. Parhaimmisto voidaan tallettaa myös kryopankkiin, kunhan syväpakastamismenetelmä on hallinnassa.

– Olemme saaneet runsaasti arvokasta kokemusta hankkeiden kautta. Luke voi tehdä jatkossa humalakantojen puhdistusta sekä geneettisiä ja kemiallisia analyyseja maksullisena palveluna, jos tutkittavia näytteitä on riittävästi, kertoo tutkija Anna Nukari Lukesta.

 

Humalaopas antaa tietoa

Pienpanimon osaomistaja ja hortonomi Veli-Matti Mathlin löysi vuosikymmeniä hoitamattomana olleen humalajuurakon kotitilaltaan, kaivoi sen ylös maasta ja istutti pistokkaat peltoon. Taimista kasvoi ensimmäinen pohjoissuomalainen humalikko yli sataan vuoteen. Mathlin on nyt koonnut käytännön vinkkinsä Humalaoppaaksi.

Humala on perinteinen puutarhakasvi, helppohoitoinen koristeköynnös ja aromikkaan oluen raaka-aine. Artesaanioluiden kasvaneen suosion ja pienpanimobuumin myötä kotimainen humala kiinnostaa jälleen. Nyt ilmestyneen Humalaoppaan avulla kuka tahansa voi perustaa oman humalatarhan. Teos opastaa kasvupaikan valinnassa, taimien kasvattamisessa ja humalatarhan rakentamisessa. Se antaa lisäksi ohjeet humalasadon korjaamiseen ja oluen valmistamiseen.

Katso humala-artikkeli Puutarha-Sanomat -lehden numerosta 4/2020

Humalaoppaan hinta on vajaa parikymppiä.