Ruokajärjestelmään tarvitaan muutosta, jotta siitä tulisi nykyistä kestävämpi ja jotta se voisi kilpailukykyisesti vastata monimuotoisuuden hupenemisen ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Ruokajärjestelmää kehitetään yhdessä, ja Suomella on täydet mahdollisuudet olla vastuullisen ruokaketjun ja kestävän biotalouden kilpailukykyinen edelläkävijä. Tämä oli Luke Circles -kiertueen päätöstapahtuman Ruoka-areenan kantava teema.
Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio uskoo, että Suomella on täydet edellytykset tulla kestävän ruoantuotannon mallimaaksi.
Tilaisuudessa tarkasteltiin ruokajärjestelmää monista näkökulmista. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio haastoi rakentamaan kestävän, kannattavan ja tuottavan ruokajärjestelmän. – Jos joku maa siihen pystyy, niin se on Suomi, vakuutti Husu-Kallio.
Tulevaisuuden ruokajärjestelmää rakennetaan monesta näkökulmasta, mutta kenen ehdoilla sitä tehdään ja kenen vastuulla kestävämmän ruokajärjestelmän rakentaminen on?
Kenellä on vastuu tulevaisuudestamme?
Tutkija Galina Kallio Aalto yliopistosta haastoi ruokajärjestelmää kommenttipuheenvuorossaan perusteellisemmin. Pelkkä oireiden hoitaminen ei riitä, jos maapallon kantokyky ylitetään joka vuosi yhä aikaisemmin. Kallio pyysi ihmisiä pohtimaan, miten maatalous pitäisi organisoida, jos ruokajärjestelmän keskiöön otetaan planetaariset rajat, paikallisten ekosysteemien rikastaminen ja ravintorikas ruokavalio.
Muutosta kestävään järjestelmään jarruttaa se, että lähtökohdaksi otetaan ensisijaisesti talouskasvu, vaikka tärkeintä pitäisi olla ekosysteemien kantokyky ja hyvä ravitsemus. Rahatalous määrittelee myös tutkimuksen näkökulman, eikä tällöin uskalleta tai osata kysyä niitä kysymyksiä, joita ilmastokriisin ratkaisut edellyttävät. Kallio näkee, että talousjärjestelmä todennäköisesti murtuu vain jonkin ison mullistuksen, kuten öljykriisin, seurauksena.
Kallion yksi visio tulevaisuuden maataloudesta on regeneratiivinen kumppanuusmaatalous, jossa ekosysteemin kestävyyttä voidaan tarkastella paikallisesti. Kun katsotaan esimerkiksi yhden henkilön tai Suomen päästöjä, voi tuntua siltä, että meidän ratkaisuillamme ei maailman mittakaavassa ole väliä. Kun näkökulma on paikallinen, ratkaisujen merkityksellisyys erottuu.
– Vastuuta ruokajärjestelmän muutoksesta ei toisaalta voi sälyttää vain kuluttajille. Poliittisten päättäjien ohella myös tutkijoiden olisi otettava enemmän vastuuta, sanoo Kallio.
– Kumppanuusmaatila voi olla osuuskunta, jossa osalliset saavat osuuden maatilan sadosta – viljelijä saa palkan tekemästään työstä ja tuotannon riskit jakaantuvat. Terveellisen ruoan lisäksi regeneratiivinen maatalous voi tuottaa ekosysteemipalveluita, kuten ilmastohyötyjä, monimuotoisuutta ja sosiaalista hyvinvointia. Mallissa maataloudesta vieraantuneet kuluttajat voivat päästä lähemmäs tuotantoa, ja näin tuntea osallisuutta siihen, sanoo tutkija Galina Kallio.