Larsson Veljekset Kauppapuutarha on kummajainen maamme puutarhatuotannossa, sillä se on satavuotias ja erikoistunut harsokukkaan tiettävästi ainoana puutarhana Suomessa. Tuotanto on niin tehokasta ja tuote on niin laadukasta, että kesäkautena tuonti ei ole uhkana.
[PUUTARHA-SANOMAT: HELSINKI]
Veljekset Larssonin Kauppapuutarha sijaitsee Helsingin Östersundomissa, joka kuului vuoden 2008 loppuun asti vielä Sipooseen. Kiistellyssä pakkoliitoksessa Helsinki sai Sipoolta 3000 hehtaaria maata Suomenlahden rannalta ja samalla Helsinki sai alueelleen suuren kukkaviljelmän.
Larssonin Kauppapuutarha on alkuaan vuonna 1917 perustettu Malmille, josta se siirtyi Sipooseen vuonna 1986. Roger Larsson on kolmannen polven puutarhayrittäjä ja yrityksen virallinen nimi on hänen mukaansa Larsson Roger Edvard Valdemarsson Tmi.
– En ole varsinaisesti mikään puutarhuri, sillä en ole koulutusta alalle saanut, toteaa nuoruudessaan valtiotieteen maisterin paperit hankkinut Roger, joka täyttää ensi vuonna 70 vuotta.
Tehokasta tuotantoa
Ehkä siksi kun Rogerilla ei ollut perinteistä puutarhurin koulutusta, hän pystyi katsomaan asioita uudella tavalla ja kehittämään erittäin tehokkaan harsokukan viljelysysteemin. Kasvihuoneita on neljä ja niiden yhteisala on 9000 neliötä – myös huoneiden välialueet ovat olleet viljelykäytössä.
– Olimme 90-luvulla Euroopan suurin harsokukan tuottaja ja nykyisinkin tuotamme maailman parasta laatua. En kainostele sanoa tätä, sillä positiivista palautetta tulee.
– Hyvä laatu ei johdu omasta fiksuudesta, vaan siitä että Suomessa on 7–8 kuukauden ajan kaikkein parhaat olosuhteet harsokukalle. Meillä on valoa ja viileyttä, sama pätee mansikallekin, perustelee Roger ja lisää, että he eivät ole käyttäneet torjunta-aineita yli 20 vuoteen tippaakaan.
EU:hun liittyminen lopetti leikkokukkatuotannon Suomesta. Ruusunviljely sinnitteli pitempään, mutta sekin menetettiin Afrikan halpatuotannon myötä ja kotimainen ruusuala putosi 40 hehtaarista pariin hehtaariin.
Veljekset Larssonin Kauppapuutarha alkoi pienentää harsokukan tuotantoalaa kymmenkunta vuotta sitten. Nyt neljästä kasvihuonehallista kaksi on ympärivuotisesti vuokrattu muille ja lopuissakin halleissa on talviajan veneitä talvisäilössä.
– Olen vuokrannut tiloja 14 yrittäjälle, joista suurin osa vuokraa veneille säilytystilaa kasvihuoneissa ja niiden ulkopuolella. Kysyntää on, kun lähellä on useita huvivenesatamia.
Kotimaisuus arvossaan nyt kukissakin
Roger listaa syitä kukkatuotannon vähentämiseen.
– Vuosituhannen alussa öljyn hinta nousi nopeasti. Markkinoille tulivat ”lentävät hollantilaiset”, jotka saivat kilpailuedun siitä, että he eivät maksaneet arvonlisäveroa. Kolmantena syynä on nettikaupan helppous ja ostajien henkinen velttous ostaa kaikki kukat samasta paikasta, jolloin kotimaisuuden arvostus meni lapsiveden mukana.
– Nyt parin viime vuoden aikana on jälleen ryhdytty arvostamaan kukissakin kotimaisuutta ja olisi tarvetta laajentaa tuotantoa. Siihen pystyttäisiinkin, mutta voiko luottaa kysynnän pysyvyyteen, pohtii Roger.
Harsokukkaa viljellään Israelista ostetuista pistokkaista, jokainen tuote-erä uusista. Viljely on nopeakiertoista ja tehty tehokkaaksi siirreltävien viljelypetien avulla. Kasvihuonealaan nähden viljelmällä pystytään tuottamaan nelinkertaisesti satoa. Puutarhassa on töissä kesäaikaan neljä henkilöä.
– Viljelimme aikoinaan harsokukkaa myös vientiin, mutta se tyssäsi hollantilaisessa huutokauppahalleissa olevaan 5×5-systeemiin, kun halvan työvoiman maat tulivat markkinoille.
Kilotavaraa kotimaahan
Harsokukan kansainvälistä kauppaa käydään siten, että samankokoiset oksat niputetaan 5 kappaleen nippuihin ja ne taasen sidotaan 5 kappaleen punteiksi.
– Meillä ihmistyön hinta on yli 30 euroa tunti, emmekä voi niputtaa. Kun myymme harsokukat kilotavarana riittää pakkaamiseen yksi henkilö, kun vastaavan määrän niputtamiseen tarvittaisiin 13 henkilöä.
Harsokukkien ostajat ovat Helsingin Kukkatoimitus Oy ja Stig Ström Oy kukkatukku Vaasasta, joille sopii kilokauppa.
– Kukkatukut painostavat, että jatkaisin viljelyä. Jotainhan pitää tehdä ja viljely on hauskaa, naurahtaa Roger.
Roger katsoo, että Kukkatoimituksen Jussi Kotilainen on koko ajan suosinut kotimaista kukkatuotantoa.
– Hänellä on kokonaisnäkemys toimialan ja myös Suomen taloudesta, mikä puuttuu monelta.
Rogerin harrastuksena on veteraanifutis, ja haastatteluviikollakin hänellä oli ollut kolme matsia.
– Kun kesällä teen töitä, olen hyvässä kunnossa ja syyskierroksen matseissa pelaan hyvin, kehuu Roger ja sanoo elämänsä suurimmaksi mokaksi sen, että nuorena jalkapalloilijana hän löi asennevikaisena laimin harjoittelemisen.
Aikoinaan Larssonin puutarhassa harsokukan satokausi kesti toukokuulta lähelle joulua, mutta nyt viljely on rajoitettu heinä-lokakuulle.
– Yhtenä vuonna viljelimme ympäri vuoden seisottamalla kasvustoa talven yli, kuten neilikalla oli tapana tehdä. Silloin sato alkoi jo huhtikuulla.
Roger Larsson paljastaa, että harsokukan viljely heidän systeemillään oli aikoinaan hyvin kannattavaa, ja kasvihuone voitiin kuolettaa jopa vain vuodessa.
– Tänä päivänä uusien kasvihuoneiden rakentaminen ja pääoman sijoittaminen tähän ei ole enää järkevää, toppuuttelee Roger.
Satavuotias kauppapuutarha
Larssonin kauppapuutarhan perustaja oli Roger Larssonin isoisä Lars Larsson, joka muutti vuosisadan vaihteessa Ruotsista Suomeen. Hän toimi kartanopuutarhurina ja vuonna 1917 perusti oman yrityksen Helsingin maalaiskunnan Malmi-Tapanilaan.
– Keväällä 1918 oli hyvin sekasortoinen tilanne, kun saksalaiset olivat lyöneet punaiset Helsingissä. Isoisäni, joka oli vielä Ruotsin kansalainen, asui korkeassa talossa ja hän pisti Ruotsin lipun ikkunasta ulos. Sadoittain punaisia kerääntyi pihalle suojaan, kun aluetta pidettiin puolueettomana, kertoo Roger äidiltään kuulemaansa tarinaa.
Toisen tarinan mukaan Larsin naapuriviljelijä oli joutunut Suomenlinnan vankileirille, kun hän oli ollut punaisten kanssa tekemisissä.
– Isoisäni meni Suomenlinnaan puhumaan naapuriaan vapaaksi ja meni hänestä henkilökohtaiseen takuuseen. Niinpä naapuri vapautettiin ja heistä tuli elinikäiset ystävät, jatkaa Roger suvun historiaa.
Alkuvuosikymmeninä puutarhassa viljeltiin vihanneksia kuten tomaatteja. Tuotteita kuljetettiin vankkureilla Helsinkiin. Sitten siirryttiin neilikan viljelyyn. Atsalea tuli viljelyyn 60-luvulla.
Lars Larssonin pojat Edvin ja John jatkoivat puutarhaviljelyä ja yrityksen nimeksi vakiintui Larsson Veljekset Kauppapuutarha. Edvin harrasti myös viulunsoittoa ja kuorolaulua, mutta sairautensa vuoksi hän muutti Ruotsiin ja yrityksen pito jäi John-veljelle, Rogerin isälle.
– Harsokukkaa viljeltiin ulkona, mutta isäni kokeili sen viljelyä sisätiloissa samoihin aikoihin kuin hollantilaiset, kertoo Roger.
Tapanilassa sijainneen puutarhan maa-ala oli neljä hehtaaria ja lasikasvihuoneita oli 1960-luvulla 3500 neliötä. Harsokukkaa viljeltiin Rogerin mukaan peräti 2,5 hehtaaria katon alla, kevytrakenteisissa huoneissa.
Veljekset Larsson lopetti puutarhanpidon Tapanilassa vuonna 1987, kun jo edellisenä vuonna oli Sipoon Östersundomiin rakennettu uusi kasvihuoneviljelmä. Monta muutakin puutarhaa väistyi Helsingistä asutuksen tieltä ja osa niistä jatkoi lähikunnissa.