Kokouksen asialistalla on, miten EU:n sokerimarkkinoiden kiintiöjärjestelmästä luopuminen vaikuttaa eurooppalaisiin viljelijöihin. Myllymäen lisäksi kuultavana ovat Etelä-Saksan sokerijuurikkaanviljelijöiden puheenjohtaja Hans-Jörg Gebhard ja espanjalaisia pienviljelijöitä edustava Jose Ignacio Senovilla.
– Juurikkaasta on sovittava, kuinka paljon sokerin todellisesta myyntihinnasta kuuluu viljelijälle. Nyt uudistuksessa juurikasta ostava teollisuus koettaa hämärtää tätä alalla pitkään vallinnutta perusasiaa uudistuksen sivutuotteena. Viljelijälle tulee turvata oikeudenmukainen osuus myydyn sokerin ja juurikasleikkeen tuotosta, Myllymäki sanoo.
Sokerijuurikkaan kevätkylvöstä tehtaalle toimittamiseen syksyllä kuluu noin kahdeksan kuukautta. Ennen kevätkylvöä viljelijällä olisi oltava sovittuna juurikkaan toimitussopimus alan yleisten ehtojen mukaisesti, erityisesti juurikkaan hinnan osalta. Sokeri ja eläinrehuna käytettävä juurikasleike myydään tehdasprosessin jälkeen seuraavan vuoden aikana. Myllymäen mukaan tämä neuvotteluasetelma on nyt muuttumassa.
Pekka Myllymäen mukaan sokeritehtaansa omistavien viljelijöiden asema toimialaneuvotteluissa on turvattu, kun taas ei-omistajien neuvotteluasema uhkaa heiketä.
Toisin kuin Suomessa, esimerkiksi valtaosa Hollannin, Ranskan ja Saksan viljelijöistä omistavat sokeritehtaansa.
– Se synnyttää jaon kahden kerroksen väkeen. Ne viljelijät, jotka omistavat sokeritehtaansa, saavat varmuudella osinkonsa tai osuuskuntaosuutensa perusteella osansa sokeritehtaan tuotosta. Toisaalla ovat ne viljelijät, jotka ovat vain raaka-aineen tuottajia sokeritehtaalle. Ero syntyy juurikkaan kylvön ja jalostuksen jälkeisen sokerivuoden pituudesta: on hyvin vaikeaa sopia, mikä on keväällä 2017 kylvetyn juurikkaan osuus vuoden 2018 kesäkuussa myytävästä sokerista, Myllymäki sanoo.
Jotta alan pelisäännöt olisivat reilut, vähimmäisvaatimuksena olisi Myllymäen mukaan sovittava taulukosta, jossa määriteltäisiin sokerituoton jakaminen.
– Koska ei-omistajat joutuvat neuvottelemaan hinnan etukäteen, on uudistukseen lisättävä luotettava sokerin hintaraportointi. Ei-omistajilla on silti erityinen riski joutua tilinpäätös-, emoyhtiö-, rahoituskulu- ja rojaltikikkailun kohteeksi. Tämä tarkoittaa järjestelyjä, joilla sokeriyritys siirtää sokerin myyntituotot viljelijältä näkymättömiksi.
Myllymäki haluaa nähdä vuoden 2017 uudistuksen myös mahdollisuutena, jossa bio- ja kiertotalous saa vauhtia juurikassokerin nykyisistä tuottajamaista, kuten Suomesta.
– Uudistuksessa ei saa antaa tapahtua hallitsematonta ja vain hetkelliseen sokerimarkkinoiden kulmakertoimeen perustuvaa tuotannon keskittymistä muutamaan jäsenmaahan. Kun nojaudumme aiempiin EU-politiikan huippukokouslinjauksiin maataloustuotannon turvaamisesta koko EU:n alueella, varmistamme paitsi kestävän biotalouden nousun, myös ruokaturvan koko unionin alueella. Näistä syistä Suomi haluaa pitää kiinni juurikassokerin tuotannosta, Myllymäki sanoo.
– EU:n tiedeyhteisön ja eri bioalojen yritysten kasvupotentiaali tulee parhaiten hyödynnetyksi, kun nykyiset juurikassokeria tuottavat maat pysyvät mukana ”sokeriperheessä”. Seuraava innovaatio sokerista voi hyvin syntyä suomalaisen maatalouden sekä kemian- ja metsäteollisuuden saumakohdasta.