Pommerin sodan tuliainen on Vaaniin Herkku

Luonnonvarakeskus on tutkinut harvinaista Vaaniin Herkku -maatiaisperunaa, jota on viljelty perimätiedon mukaan 1700-luvun puolivälistä asti eteläisessä Suomessa. Sillä on tiettävästi pisin yhtäjaksoinen viljelyhistoria Suomessa. Vaaniin Herkku ja muita Louhisaaren kartanon ryytimaahan Askaisiin istutettavia hyötykasveja on esillä Turun Piha & Puutarha -messuilla tulevana viikonloppuna 1.−3.4.2016 osastolla (C58).

Suomessa viljellään noin sataa perunalajiketta, Melody on yksi suosituimmista.
Suomessa viljellään noin sataa perunalajiketta, Melody on yksi suosituimmista.

Perunaharvinaisuus Vaaniin Herkku saatiin viime syksynä Luonnonvarakeskukseen (Luke) tutkittavaksi. Siitä ei ole vielä viljelykokemuksia.

– Tulevina vuosina pääsemme tarkemmin tutustumaan Vaaniin Herkkuun. Perunaa kolmannessa polvessa viljelevä Heimo Outola on lahjoittanut sitä kasvamaan 1700-luvun ”hyödyn aikakauden” kalmilaiseen ryytimaahan, joka perustetaan tänä keväänä Museoviraston Louhisaaren kartanoon. Tästä Pommerin sodan tuliaisperunasta tulee yksi Marsalkka Mannerheimin syntymäkodin puutarhan kasviaarteista, Luken geenivaratutkija Maarit Heinonen iloitsee.

Peruna seikkaili Suomeen 

Peruna saapui Suomeen 1700-luvun alkupuolelta lähtien eri reittejä pitkin.

Vaanin Herkku on  syväsilmäinen ja punakuorinen lajike. Kuva Maarit Heinonen, Luke.
Vaanin Herkku on syväsilmäinen ja punakuorinen lajike. Kuva Maarit Heinonen, Luke.

– Silloin meille tulleet perunakannat olivat hyvin monimuotoisia ulkoasultaan sekä viljely- ja käyttöominaisuuksiltaan. Näistä osa vakiintui pohjoiseen viljelyyn sopiviksi, Maarit Heinonen kertoo.

Perunamaatiaisten säilyminen viljelyssä meidän päiviimme asti on ihme, sillä 1960-luvulta asti on jalostettu uusia satoisempia ja viljelyvarmempia lajikkeita kuin nämä maatiaiset.

– Ne ovat säilyneet erityisominaisuuksiensa vuoksi. Monet niistä maistuvat vahvasti perunalta ja soveltuvat perinneruokien valmistukseen. Perunamaatiaisten ulkonäkö miellyttää monia ja niiden viljelyä on haluttu jatkaa sukupolvelta toiselle, Heinonen pohtii.

Viljelyyn kannusti kova kuri

Suomessa peruna lähti leviämään talonpoikien käyttöön maan etelä- ja länsiosiin Pommerin sodasta (1757–1762) palanneiden ruotusotamiesten aikana. He olivat seitsenvuotisen sodan aikana nykyisen tutustuneet Preussin (nykyisen Saksan) alueella perunaan ravintona, mutta myös viinanpolton raaka-aineena.

Preussin hallitsija Fredrik Suuri painosti talonpoikia perunaviljelyyn uhkaamalla nenän ja korvien silpomisella, jos mukuloita ei torpan pellolla kasva.

'Vaaniin Herkku' kukkii violetinsävyisin kukin. Kuva: Outolan kotialbumi.
’Vaaniin Herkku’ kukkii violetinsävyisin kukin. Kuva: Outolan kotialbumi.

– Suvussamme kulkevan tiedon mukaan Pommerin sodassa palvellut satakuntalainen Joseph Dunderman tuli Kiukaisiin rakennustöihin ja toi tullessaan perunoita. Näitä perunoita saatiin myös Euran Vaaniinkylän Vaaniin kartanoon, joka sijaitsee Kiukaisten rajalla. Isoäitini Ida Emilia Fält oli piikana Vaaniin kartanossa 1900-luvun alkuvuosina ja sai sieltä mukaansa perunan, kertoo Vaaniin Herkkua Kiukaisissa viljelevä Heimo Outola.

Syväsilmäinen perunaherkku

Satakuntaan 1700-luvun puolivälissä Saksan alueelta saapunut ja myöhemmin paikallisen nimen saanut Vaaniin Herkku on syväsilmäinen, pieni, pyöreä, punertavakuorinen ja malloltaan kellertävä. Malto on keitettäessä kiinteä.

– Tyypillisesti Euroopasta tuoduille perunakannoille annettiin paikallisia nimiä. Toistaiseksi peruna-asiantuntijat eivät ole pystyneet ulkoisten tuntomerkkien perusteella selvittämään sitä, löytyykö tätä perunakantaa muualta Pohjolasta tai Euroopasta viljelyssä tai geenipankkisäilytyksessä. Joka tapauksessa Vaaniin Herkun mukulan syväsilmäisyys kertoo sen olevan vanhaa viljelykantaa, Heinonen kertoo.

Harrasteviljelijä Heimo Outolan usean vuosikymmenen viljelykokemuksen perusteella voidaan sanoa, että Vaaniin Herkku on kotitarveviljelyyn hyvin soveltuva.

– Se on hyvä muusiperuna ja sen makuominaisuudet paranevat varastoitaessa. Usein olemme syöneet perunaa vielä kesälläkin, kertoo Outola.

Maatiaisperunat säilyvät geenipankissa

Pohjoismainen geenivarakeskus (NordGen) säilyttää suomalaisten siemenlisättävien viljelykasvien perinnöllistä muuntelua. Kokoelmassa säilytetään myös kymmenkuntaa Suomessa viljeltyä maatiaisperunakantaa.

– Kokoelma sisältää ulkonäöltään hyvin erilaisia perunoita: puna-, sini- ja kirjavakuorisia; soikea-, pyöreä- ja käyränmuotoisia. Myös kukanvärissä ja kukinnassa muuntelu on suurta. Maatiaisista löytyy myös valinnanvaraa viljely- ja käyttöominaisuuksien suhteen, Luken kasvigeenivarakoordinaattori Elina Kiviharju kuvailee.

– Pohjoismaisesta geenivarakeskuksesta on ollut mahdollista saada muutama mukula vanhoista perunakannoista harrasteviljelyyn. Tilaukset tehdään maaliskuussa NordGenista, Maarit Heinonen vinkkaa