Ammattiyhdistysliike on julistanut ”poliittisen mielenilmauksen” ensi perjantaiksi 18.9.2015. AKT panee paremmaksi ja kuljetukset ja satamat sulkeutuvat kyseisenä päivänä. Esimakua antoivat Citymarketin työntekijät 11.9. klo 12 työnseisauksella, johon PAM oli heidät paimentanut.
Päätoimittaja Jouko Tikkanen tiesi jo kolme viikkoa sitten, mitä tuleman pitää, kun SAK:n liittopomot eivät halunneet neuvotella yhteiskuntasopimuksesta. Alla on elokuun lopulla ilmestyneen Tukkutori-lehden pääkirjoitus otsikolla ”Korporatismille hyvästit”.
Kun Tsekkoslovakia muuttui 1948 kommunistiseksi valtioksi, julisti Otto Wille Kuusisen tytär Hertta Kuusinen, että Tšekkoslovakian tie on myös meidän tiemme. Kyseistä lausetta mukaillen ”Kreikan tie on Suomenkin tie.”
Korporatismille hyvästit
Pääministeri Juha Sipilän ajamaa yhteiskuntasopimusta ei tullut. Tuotantokustannusten alentaminen ei kelvannut etenkään SAK:n liittojen pomoille: parempi yksi duunari saavutetuilla eduilla kuin kymmenen uutta duunia. Ay-pomot ovat jämähtäneet menneille vuosikymmenille, jolloin devalvoinnilla voitiin hoitaa vientikilpailukyky.
Sipilä sanoi olevansa äärettömän pettynyt yhteiskuntasopimuksen kariutumiseen. Epäilemättä hän oli tunteissaan vilpitön. Ehkä yhteiskuntasopimuksen raukeaminen ei kuitenkaan ole onnettomuus Suomelle, sillä umpikujasta voi avautua uusi mahdollisuus.
SAK:n linjaus osoitti suurelle yleisölle yhteiskuntamme elintason näivertäjät. Kolmikannasta ja korporaatioista on syytä pyristellä irti ja päästä parlamentarismiin eli kansanvaltaan. Luonnotonta on, että suuret työmarkkinajohtajat päättävät yleissitovuuden perusteella pienten yrittäjien ja heidän työntekijöidensä asioista. Yhtä luonnotonta on, että korporaatioiden klikki päättää sosiaali- ja eläketurvastamme ja eduskunta toimii vain leimasimena.
Mitä hallitus voi tehdä? Tältä hallitukselta on odotettavissa todellisia toimia. Sipilän prosessikaaviossa on varmasti polku myös sille, ettei yhteiskuntasopimusta synny. Askelmerkit ovat valmiina, kunhan vain hallitus pysyy yhtenäisenä.
Arkipyhien siirtäminen viikonloppuihin on tulevien muutosten pienimmästä päästä. Myös ensimmäinen sairauspäivä tultaneen panemaan karenssiin Ruotsin mallin mukaisesti. Sitä ay-väki tulee vastustamaan pontevasti.
Yhteiskuntasopimuksen lähtökohtana oli kilpailukyvyn parantaminen 5 prosentilla – ei kokonaispalkkaa alentamalla vaan tekemällä 100 tuntia enemmän töitä vuodessa eli 37,5 tunnin sijaa 40 tuntia viikossa tai pekkaspäivistä nipistämällä. Tämä ei kuitenkaan olisi ollut riittävä loikka kuromaan umpeen menetettyä kilpailukykyä. Työaikapankeista ja -joustoista voi kertyä hyvinkin vastaava tuottavuuden lisäys.
Kilpailukyvyn palauttamisen avain on paikallisessa sopimisessa. Sehän on ay-väelle punainen vaate, vaikka yritysten työntekijöille työehdoista päättäminen paikan päällä sopisi mainiosti. Työntekijät tuntevat työpaikkansa tilanteen. Hommia tehdään porukalla ja työnantaja on pienissä yrityksissä usein yksi työntekijöistä.
Mitä hallitus tekeekin, se tulee saamaan vastaansa ay-liittojen yleislakkouhkaukset ja ahtaajat tulevat laittamaan satamat jumiin, jotta aiheutettaisiin mahdollisimman paljon vahinkoa maallemme. Tässä pelissä SDP:n Antti Rinne näyttelee suurta osaa – mihinkä seepra raidoistaan pääsee.
Duunari kuitenkin ymmärtää asioiden oikean tolan: seuraako hän tuhon tietä vai ajatteleeko fiksummin. Monet ovat ajatelleet ja suurin työväenpuolue onkin nyt hallituksessa laittamassa maan asioita kuntoon.
___
Yllä oleva pääkirjoitus on kirjoitettu elokuun 2015 lopulla. Voit ostaa Tukkutori-lehden nro 4/2015 tästä linkistä.