Sopivan kerääjäkasvin viljely voi pienentää liian veden, ravinteiden, kasvinsuojeluaineiden ja tuhoeliöiden haittoja pelloilla ja ympäristössä.
– Kerääjäkasvin voi valita myös pölyttäjien mieliksi. Esimerkiksi apilat, öljyretikka ja hunajakukka sekä valkosinappi ovat myös erinomaisia mesikasveja ja houkuttelevat pölyttäjiä., muistuttaa tutkimuskoordinaattori Tuula Lehtonen Suomen Mehiläishoitajien Liitosta.
Viljelykierrossa käytetyt kerääjäkasvit estävät ylimääräisten ravinteiden, kuten typen huuhtoutumista pellosta. Toiset kerääjäkasvit myös houkuttelevat haittaeliöitä, kuten ankeroisia, varsinaisista satokasveista. Kerääjäkasvit myös pidentävät maan kasvipeitteistä aikaa ja näin toimivat sekä ravinteiden, veden että maa-aineen sitojina.
Monien muiden hyötyjen lisäksi kerääjäkasvit voivat olla myös pölyttäjille erinomaisia ravintokasveja. Kasvit saattavat myös houkutella alueelle lisää pölyttäjiä tehostamaan sadontuotantoa. Myös hunajantuotanto hyötyy hyvistä mesikasveista.
Lehtosen mukaan kerääjäkasvien merkitys pölyttäjien ravinnonlähteenä korostuu etenkin niiden kukinta-ajan vuoksi.
– Kun muut satokasvit lopettavat jo kukkimistaan, kerääjäkasvien kukinta ajoittuu usein heinäkuun puolesta välistä aina lokakuuhun saakka. Näin pölyttäjät hyötyvät niistä syksyllä kerätessään talveksi esimerkiksi siitepölyvarastoja.
Kerääjäkasvilajeja on useita ja kukin sopii tiettyyn tehtävään ja tietylle kasville. Muita pölyttäjille hyödyllisiä kerääjäkasveja ovat muun muassa samettikukka ja auringonkukka.
Linkki mehiläiskasveja käsittelevään diasarjaan.