Kilpailuvirasto totesi kaupan vahvemmaksi osapuoleksi

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

Kilpailuviraston 10. tammikuuta julkistaman päivittäistavarakaupan ostajavoimaa koskevan selvityksen mukaan kauppa hyödyntää vahvaa asemaansa suhteessa tavarantoimittajiin useilla sellaisilla tavoilla, joita voidaan pitää terveen ja toimivan kilpailun kannalta kyseenalaisina. Kaupan alan menettelyjä koskeville jatkotoimenpiteille on siksi Kilpailuviraston mielestä selkeä tarve.

Kaupan vahvan aseman ilmentymiä ovat erityisesti vastikkeettomat markkinointirahat ja riskien siirto tavarantoimittajille. Myös kaupan omien tuotemerkkien (ns. Private label -tuotteet) yleistymiseen – yhdistettynä kaupan vahvaan asemaan valikoimanhallinnassa – saattaa selvityksen mukaan liittyä kilpailun kannalta haitallisia vaikutuksia.

Kilpailuvirasto tutki ostajavoiman käyttöön liittyviä ilmiöitä kaupalle ja elintarviketeollisuudelle suunnattujen kyselyjen avulla. Tutkittuja toimialoja olivat liha-, leipomo-, mylly- sekä lemmikkieläinruokateollisuus. Kyselyihin saatujen vastausten lisäksi virasto hyödynsi selvityksessä markkinoilta saamiaan muita signaaleja sekä Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin tutkimuksia alan rakenteesta ja käytännöistä. Myös toimijoiden taloudellista tilannetta ja ulkomaankaupan roolia tarkasteltiin.

Vastikkeettomat markkinointirahat ovat huomattavan yleisiä

Merkittävä osa Kilpailuviraston kyselyyn vastanneista tavarantoimittajista ei koe saavansa kaupalle maksamilleen markkinointirahoille muuta vastinetta kuin mahdollisuuden päästä mukaan kaupan valikoimiin. Teollisuuden edustajien näkemyksen mukaan rahoille ei aina edes sovita mitään vastinetta.

Vastikkeettomat markkinointirahat ovat omiaan nostamaan tuotteiden hintoja, koska tavarantoimittajat pyrkivät joka tapauksessa siirtämään kaikki kustannuksensa hintoihin. Erityisen haitallisesti käytäntö vaikuttaa uusien yritysten markkinoille pääsyyn ja sitä kautta koko alan kilpailutilanteeseen. Vastikkeettomat maksut voivat lisäksi vaikuttaa laajemminkin hintakilpailun laimenemiseen alalla.

Oma riski siirretään tavarantoimittajalle

Selvityksessä tuli esiin monia tapoja, joiden avulla kauppa siirtää omaa riskiään tavarantoimittajille. Takaisinostovaatimukset myymättä jääneisiin tuotteisiin liittyen ovat näistä yleisin tapa. Esimerkiksi leipomo- ja lemmikkieläinruokateollisuuden vastaajista 3/4 ilmoitti kohdanneensa takaisinostovaatimuksia kaupan taholta. Riskinsiirron myötä kasvavan epävarmuuden seurauksena ovat tyypillisesti mm. tuotannon supistaminen ja hintojen korotuspaineet. Myös tavarantoimittajien innovaatiohalukkuus saattaa laskea.

Tavarantoimittajien ohella riskinsiirrolla voi olla vaikutusta myös heikommassa asemassa oleviin kilpaileviin kaupan toimijoihin: jos yksi kaupan toimija onnistuu siirtämään omaa riskiään tavarantoimittajalle, seurauksena voi olla se, että tavarantoimittaja pyrkii saamaan itselleen aiempaa paremmat ehdot neuvotellessaan ostajavoimaltaan heikompien toimijoiden kanssa. Tällä voi olla heikompien kaupan toimijoiden asemaa entisestään heikentäviä vaikutuksia (ns. waterbed-ilmiö).

Private label -tuotteet vahvistavat kaupan vahvaa asemaa

Private label – eli PL-tuotteiden määrän kasvu hyödyttää kuluttajia, koska se laajentaa tuotevalikoimaa ja alentaa hintoja. Ongelmia saattaa kuitenkin ilmetä pidemmällä aikavälillä, koska kaupalla on niin vahva asema valikoimanhallinnassa ja hinnoittelussa. Kauppa saa teollisuuden kanssa käytävissä neuvotteluissa etukäteen tiedon uusista merkkituotteista, minkä lisäksi sillä on omien tuotemerkkiensä valmistuttajana aiempaa paremmat tiedot tuotteiden kulurakenteesta. Nämä yhdessä vahvistavat edelleen kaupan vahvaa asemaa suhteessa tavarantoimittajiin.

Tavarantoimittajien vastausten mukaan kauppa hinnoittelee merkkituotteet varsin usein omia tuotemerkkejään kalliimmiksi. Tätä ilmiötä ja sen myötä syntyviä mahdollisia kilpailun vääristymiä saatettaisiin selvityksen mukaan voida ehkäistä tavarantoimittajien käyttämillä enimmäisvähittäishinnoilla. Tavarantoimittajaportaan mahdollisuuksista ja kannustimista sisällyttää enimmäisvähittäishintoja koskevia ehtoja sopimuksiin on kuitenkin vaikea esittää pitäviä arvioita.

Kyse on monitahoisesta ongelmasta, jonka ratkaiseminen ei ole helppoa

Yhteenvetona voidaan todeta, että selvityksessä havaitut kaupan ja tavarantoimittajien väliset käytänteet ovat kilpailulain soveltamisen kannalta niin sanotulla harmaalla alueella. Yksiselitteisesti kiellettyjä, vakavia kilpailunrajoituksia ei havaittu.

Kaupan neuvottelu- ja ostajavoima sinänsä ei merkitse automaattisesti kilpailun puuttumista tai sen vääristymistä. Nyt havaittujen ilmiöiden luonne ja näkemykset näiden yleisyydestä luovat kuitenkin selkeästi tarpeen jatkotoimenpiteille.

Ostajavoimaan liittyvien käytäntöjen ohella on tärkeää arvioida myös muita kuluttajien ostospaikan valintaan vaikuttavia seikkoja kuten myymälöiden sijoittumiseen ja niiden yhteyteen sijoitettavien oheispalvelujen tarjontaan liittyviä menettelyjä. Kaupan sijainninohjauksella, kaavoituksesta vastaavilla viranomaisilla ja esimerkiksi alkoholin vähittäismyyntimonopolilla on merkittävä vaikutus tasapuolisten kilpailuedellytysten luomiseen Suomen päivittäistavarakaupassa.

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!