Maatiaiskasvien makuun pääsee jo syyskylvöillä

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

Maatiaiskasvien suosio kasvaa yhtä tahtia uuden viljelyinnostuksen myötä. Maatiaisten ja muiden vanhojen, kulttuurisesti arvokkaiden alkuperäislajikkeiden eteen vuosikymmeniä työskennelleitä Hyötykasviyhdistystä ja Maatiainen ry:tä kehitys ilahduttaa, sillä viljeleminen on ainoa keino pitää vanhat lajikkeet hengissä.

Maatiaisen makuun pääsee kylvämällä vielä tänä syksynä maahan esimerkiksi talvivalkosipuli Aleksandraa, jota on viljelty Suomessa lähes sata vuotta. Alun perin Pietarista tuotu lajike on isokyntinen ja voimakkaan makuinen vanha kotimainen kanta.

Aleksandraa välittävän Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Anu Ranta opastaa, että kylvää voi niin kauan kuin maa on sula, kunhan kasvi ehtii juurtua ennen maan jäätymistä.

– Valkosipulinkin viljely unohtui välillä vuosikymmeniksi, mutta on tullut nyt uudestaan. Sodanjälkeinen sukupolvi ei jatkanut vanhaa perintöä, joten kaikki tieto on täytynyt löytää uudelleen. Ne, joille kitkeminen oli pakkotyötä lapsena, eivät ole harrastaneet puutarhanhoitoa. Asenne on nyt kuitenkin muuttunut, monen mielestä kitkeminen on ihanaa, Ranta iloitsee.

Trendin harjalla ikivanhoin eväin

Hyötykasviyhdistyksen rinnalla alkuperäislajien hyväksi työtä tekevän Maatiainen ry:n tarkoituksena on edistää maatiaiskasvien elävänä säilytystä, siementen arvostusta ja saatavuutta.

Uutena virinnyt viljelyinnostus on saanut monet kiinnostumaan maatiaiskasveista ja yhdistyksestä. Siemeniä kysytään ja ostetaan ja jäseniä yhdistykseen liittyy koko ajan lisää. Hyötykasviyhdistykseen kuuluu noin 6 500 ja Maatiaisiin noin 1 700 jäsentä.

Maatiainen ry:n puheenjohtaja Timo Rantakaulio on saanut todeta, että yhdistyksen tarjonta on päätynyt trendin aallonharjalle. Arvostus on yhdistyksen 20-vuotisen olemassaolon aikana kovasti noussut. Maatiainen edistää myös perinnemaisemien ja maatiaiseläinten asiaa. Yhdistys aikoo hyödyntää kiinnostuksen, vaikkei halua olla trendien heiluteltavana.

– Pyrimme hyödyntämään kiinnostuksen, jotta tietoisuus arvokkaasta kasvi- ja eläingeeniperimästä leviäisi mahdollisimman laajalle ja mahdollisimman monet ottaisivat nämä asiat omakseen, Rantakaulio kommentoi.

Myös Hyötykasviyhdistys suhtautuu hyvin suopeasti uuteen innostukseen. Vanhojen viljelykantojen säilyttäminen ja niiden viljelyn edistäminen on merkitty yhdistyksen sääntöihin. On ymmärrettävää, että yhden sukupolven jäätyä väliin ei tiedetä, miten päin sipuli laitetaan maahan.

– Aina on aloittelijoita, jotka eivät tiedä mitään viljelystä. Tieto ei periydy, se pitää opetella, ja siksi meillä on neuvontapuhelin ja aloittelijan kurssi vuosittain. Annamme siemenpussissa tärkeimmät ohjeet: onko siemenelle tarpeen liotus, itääkö se valossa vai peitettynä, istutussyvyys, onko tarpeen kasvattaa taimet vai onnistuuko avomaankylvö. Perusasiat on tiedettävä, että välttyy pettymyksiltä, Ranta toteaa.

Hän huomauttaa, että on hyvä tietää mistä kasvit ovat kotoisin, sillä alkuperä kertoo miten niitä tulee kasvattaa; on turhaa yrittää kasvattaa napapiirin tuntumassa avomaalla subtrooppista lajiketta. Meidän leveyksiemme kasvuolosuhteisiin pitkän ajan kuluessa sopeutuneet kasvit ovat tässä mielessä ylivoimaisia.

Maatiaiset ja vanhat kauppalajikkeet sopivat Suomeen

Maatiaiskantoja tai alkuperäislajikkeita haetaan entistä enemmän, kun laajempien piirien tietoon on tullut, että sellaisia edelleen on. Kaskinauris on tyypillisin maatiaiskasvi, jolle riittää kysyntää uusien viljelijöiden tarttuessa kuokkaan. Sen esille tulo kesti lähes 20 vuotta; yhdistysten aloittaessa toimintansa 1980-luvun jälkipuoliskolla se oli lähestulkoon katoamassa.

Myös härkäpavun uudempi historia on menestystarina, jossa osallisina ovat olleet niin Hyötykasviyhdistys kuin Maatiaisetkin. Maatiainen ry:n arvion mukaan kulttikasvien kuten härkäpavun ja kaskinauriin siemeniä on nykyisin saatavilla kaikille, jotka niitä haluavat. Lappilaisen viljelijän kaskinaurista liikenee jopa marketmyyntiin.

– Myös meillä on ollut rooli härkäpavun viljelyn edistämisessä: siemeniä on ollut alusta asti tarjolla ja siitä on puhuttu kursseilla vuosittain. Olemme myös kertoneet härkäpavun kulttuurihistoriasta jäsenlehdessämme Pähkylässä ja antaneet ruokaohjeita, Ranta kertoo.

Viljelty ennen tieteellistä kasvinjalostusta

Maatiaiskasvilla eli maatiaisella tarkoitetaan sellaista hyötykasvin kantaa tai lajiketta, joka on ollut viljelyssä jo ennen tieteellistä kasvinjalostusta, määrittelee Kansallinen kasvigeenivaraohjelma. Ne ovat kehittyneet niitä viljelleiden isäntien ja emäntien tietoisen ja tiedostamattoman valinnan sekä vallinneiden viljelyolojen vaikutuksesta.

Yhteistä maatiaisille on, että ne ovat pitkän ajan kuluessa sopeutuneet ympäristöoloihin, joissa niitä on viljelty. Anu Ranta pitää aivan yhtä arvokkaana myös parisataa vuotta vanhojen kauppalajikkeiden viljelyä.– On hyvä, että eri alkuperäislajikkeita kasvatetaan, niissä säilyy laaja geeniperimä, eivätkä ne ole koko ajan yleistyviä hybridejä. Suurin osa keittiökasvien siemenistä on tuontitavaraa. Meidän painopisteenä oleva luonnonmukainen kotiviljely olisi suppeaa, jos voisi viljellä vain Suomessa tuotettuja siemeniä. Maatiainen välittää lähinnä jäsentensä keräämiä siemeniä, eli tarjonnassa painottuvat kotimaiset lajikkeet.

Annalassa pieni maatiaisgeenipankki

Hyötykasviyhdistys vaalii Helsingin Vanhassakaupungissa Annalan huvilan puistossa monenlaisia aarteita puutarhoista ympäri Suomen. Perinneperenna-teemapuutarhalle tekee seuraa keittiöpuutarhassa köynnöspinaatti Hauhon pappilasta. Joku onnekas saattaa saada köynnöspinaatista istukkaan, näin se leviää hiljalleen. Maatiaisperunamaalla ylläpidetään noin 30 eri lajikkeen kantaa.

– Aivan kuten jotkut keräävät ja kasvattavat vanhoja ruusuja, on myös vanhojen perunoiden viljelyn harrastajia. Meillä on perunoita eri puolilta maata: Vanhaa mustaa muun muassa Kainuusta, varhaisperuna Early rose eli hämäläisittäin Hätäläinen ja Sininen kongo, joka pysyy violettina keitettäessäkin, Ranta kertoo.

Maatiaissiemenen saanti saattaa ykskaks katketa. Näin kävi, kun Simo-lantun viljelijä lopetti. Samoin on käynyt ryvässipulin kanssa.

– Jotkin lajit, kuten ryvässipuli, ilmasipuli ja jotkin valkosipulit eivät ole vielä kaikkien niitä haluavien saatavilla. Sama koskee tomaattia, lanttua ja perunaa sekä joitain viljoja. Viemme niiden saatavuutta pitkäjänteisellä työllä eteenpäin, vahvistaa Maatiainen ry:n Rantakaulio.

Siemenviljelyä tulisi tukea

Maatiaisten kaupallinen viljely ei ole taloudellisesti kannattavaa, Hyötykasviyhdistyksen Ranta toteaa.

– Siksi siemenviljelyn tuki olisi tärkeää, sillä ainoa keino pitää kanta hengissä, on käyttää siemeniä, Ranta sanoo.

Varsinainen maatiaiskasvien geenipankki on Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen koordinoima ja sijaitsee pohjoismaisessa geenipankissa Alnarpissa, Ruotsin Skoonessa. Kansallinen kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 tehostamaan maa- ja metsätalouden geenivarojen suojelua Suomessa.

Kansainvälinen biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus korostaa kuitenkin kasvupaikalla tapahtuvan suojelun merkitystä ja elävää geenipankkia pelloilla ja puutarhoissa, niinpä myös kasvigeenivaraohjelma painottaa viljelyn merkitystä maatiaiskasvien evoluutiolle. Sen myötä ne voivat edelleen sopeutua tulevaisuuden viljely- ja käyttökulttuureihin. Jokainen viljelijä ja puutarhaharrastaja voi edistää viljelysäilytystä suosimalla palstoillaan suomalaisia maatiaiskasveja.

Ammattiviljelyssä maatiaiset marginaalissa

Tiken kokoamissa ammattimaisesti viljeltyjen kasvien tilastoissa maatiaisia ei noteerata. Puutarhaliiton kehityspäällikkö Katarina Lassheikki toteaakin, että ammattimaisessa viljelyssä satsataan suurimpiin pääkasveihin.

Puutarhaliiton toimitusjohtaja Pekka Metsola aprikoi, että vaikka kauppaluokittelu on vain tietyillä merkittävillä vihanneslajikkeilla, näkyy kasvikirjon laajeneminen bisnespuolellakin uustulokkaiden tarjoamisena.

– Esimerkiksi omenapooliin on löydetty ei-virallisia, perinteisiä lajikkeita. Ne ovat kuitenkin aika marginaalisia, lähinnä suoramyynnissä välitettäviä eriä. Keskusliikkeisiin menee kauppavakiolajikkeita, jotka on jalostettu kauppakestävyyttä silmällä pitäen, Metsola toteaa.

Merkittävämpää saattaa olla se, että kotipuutarhureille lisätään taimia, sillä pienimuotoiseen viljelyyn kuriositeetit sopivat.

– Uutuuksien halu rikastuttaa lajivalikoimaa.

Metsolan mukaan kasvava into löytää uusia ja uusvanhoja lajikkeita näkyy parhaiten Hyötykasviyhdistyksen ja Maatiaisten toiminnassa ja siemenvälityksessä.

Kaupunkiviljelijät maatiaisten lisääjinä?

Maatiainen ry:n mukaan kaupunkiviljelijät, jotka arvostavat lähiruokaa, haluavat usein myös luomua. Silloin paras valinta on yleensä maatiainen, koska maatiaiskasvit ovat sopeutuneet hyvin tosielämään, jossa esiintyy tuholaisia, kasvitauteja, poutaa ja hallaa. Myös maussa on eroa.

Hyötykasviyhdistys on tehnyt yhteistyötä sissiviljelyn keväällä 2009 aloittaneen Dodo ry:n kanssa. Anu Ranta on ilahtunut kaupunkiviljelyn uudesta alusta ja nuorten mukaantulosta. Hän on ollut mukana myös aiemmissa kokeiluissa:

– Huomenta Suomi rakensi Pasilan kallioille hyötypuutarhan, josta ammennettiin ohjelmaan vuosina 1997-2002 kerran pari viikossa ideoita, miten voi viljellä ilman peltoa. Rakensimme muun muassa perunamaan rengastorniin – niin voi tehdä kallioisella saarellakin.

Jättömaiden hyödyntäminen viehättää Rantaa.

– Kalasataman viljelmät ovat tulleet jäädäkseen, siellä rakennetaan kasvimaata ylöspäin. On hienoa seurata nuoria ja sitä hyvää energiaa, mikä siinä pyörii!

Sekä Maatiaiset että Hyötykasviyhdistys julkaisevat omaa tuoteluetteloaan, jonka avaaminen saa aloittelijan näppylähanskat liekkeihin. Hyötykasviyhdistyksen yli satasivuinen siemenluettelo on samalla viljelyopas. (Ruokatieto – Mariaana Nelimarkka)

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!