Porkkanakemppi voi verottaa sadosta jopa kolmanneksen. Porkkanan varhainen kylvö keväällä ehkäisee parhaiten porkkanakempin aiheuttamiatuhoja, selvisi MTT:ssä (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) tehdyssäväitöstutkimuksessa. Jos porkkanan pahin tuholainen pääsee kasvin kimppuunsirkkalehtivaiheessa, se voi viedä lyhyessä ajassa jopa 35 prosenttia sadosta.
Tutkija Anne Nissinen selvitti väitöstutkimuksessaan luonnonmukaiseen viljelyynsoveltuvia porkkanakempin torjuntakeinoja. Tutkimus tehtiin kasvihuoneessa,johon pystytetyissä häkeissä tuholaiset pääsivät herkuttelemaan 15 viljellylläporkkanalajikkeella ja yhdellä villiporkkanalla.
Nissinen tarkasteli porkkanakempin isäntäkasvin valintaa ja tuholaisenvioittavuutta eri kasvuvaiheissa. Lisäksi hän selvitti ns.houkutus-karkotustekniikan käyttöä porkkanakempin torjunnassa.
Pieniä, rumia ja partaisia porkkanoita
Porkkanakemppi on suuri ongelma porkkanan pääviljelyalueilla Suomessa. Kemppitalvehtii kuusella, ja lentää porkkanaviljelmille kesäkuun alusta lähtien. Seryhtyy heti imemään ravinteita porkkanan lehdistä, joten kasvusto vioittuunopeasti.
Porkkanakempin lentohuippu on usein joko viikkoa ennen tai jälkeen juhannuksen.Sadon kannalta on ratkaisevaa, onko porkkana siihen mennessä ehtinyt kasvaariittävän isoksi kestääkseen tuholaisen hyökkäyksen.
– Jos porkkana on kylvetty vasta toukokuun loppupuolella, lento saattaa osuasirkkalehtivaiheeseen, jolloin porkkana on herkin vioittumaan. Torjuntatoimienjälkeen kasvusto saattaa korjaantua ja päällepäin näyttää ihan hyvältä, muttanostettaessa porkkanat paljastuvat pieniksi, rumiksi ja partaisiksi, Nissinenkuvailee.
Houkutuskasvia kannattaa tutkia lisää
Nissinen tutki myös, miellyttääkö jokin porkkanalajike kemppejä muita enemmän,jolloin sitä voisi käyttää houkutuskasvina pitämässä tuholaiset poissaviljeltävältä lajikkeelta. Tutkimuksen aineistosta houkuttelevimmaksiosoittautui vanha keltainen Lobbericher-lajike, joka löytyy vielä ruotsalaisestasiemenluettelosta.
Tutkija arvioi, että houkutuskasvi voisi olla toimiva keino vähentääporkkanakemppejä pellolta. Hän toteaa kuitenkin, että ei vielä tämän tutkimuksenperusteella uskalla suositella houkutuskasvitekniikkaa käytäntöön.
– Houkutuskasvin tehoa pitäisi aina testata suhteessa viljeltävään lajikkeeseen,Nissinen huomauttaa.
”Paha haju” ei karkottanut kemppiä
Tutkimuksessa kokeiltiin myös porkkanakempin karkottamista käyttämällä haihtuvaayhdistettä, limoneenia. Sitä esiintyy luontaisesti sekä porkkanassa että kempintalvi-isännässä kuusessa.
Eräässä Ruotsissa viime vuosikymmenellä tehdyssä tutkimuksessa limoneenintodettiin karkottavan porkkanakemppejä. Nissisen tekemissä kasvihuonekokeissalimoneeni ei kuitenkaan ajanut kemppejä pakosalle, ei porkkanalle ruiskutettunaeikä väliaineesta vapautettuna.
– Ristiriitaiset tutkimustulokset voivat johtua siitä, että kasvihuoneessaolosuhteet ovat erilaiset kuin pelolla, eivätkä kempit pysty toteuttamaannormaalisti elämänkiertoonsa kuuluvaa isäntäkasvin vaihtoa. Sen sijaan valonvoimakkuus vaikutti voimakkaasti tuholaisten käyttäytymiseen laboratoriossa jakasvihuoneessa, joissa on vaikea simuloida luonnonoloja, Nissinen pohtii.
Hän toteaa, että jatkossa karkotteeksi tai houkuttimeksi aiottuja aineitapitäisikin testata pelto-olosuhteissa.
MMM Anne Nissisen ympäristötieteen väitöskirja ”Towards ecological control ofcarrot psyllid (Trioza apicalis)” tarkastetaan 25.1.2008 Kuopion yliopistossa.Vastaväittäjänä on tohtori Robert Glinwood Ruotsin maatalousyliopistosta jakustoksena professori Jarmo Holopainen Kuopion yliopistosta.