141 artiklan soveltamisesta ratkaisu

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ja komissaari Mariann Fischer Boel sopivat 27.11. liittymissopimuksen 141 artiklan perusteella Etelä-Suomen maataloudelle maksettavista kansallisista tuista. Ministeri Anttila pitää saavutettua tulosta kohtuullisena erittäin vaikeassa neuvottelutilanteessa. Sovittu tukikausi on aikaisempia tukikausia pidempi. Suomen esitys hyväksyttiin sellaisenaan neljän ensimmäisen vuoden osalta.

Etelä-Suomen kasvihuonetuet laskevat nykyisestä 19,28 miljoonasta eurosta noin miljoonalla eurolla ensi vuoteen. Avomaavihannesten ja tärkkelysperunaan tulee pinta-alaperusteista tukea ensi vuonna 1 miljoona euroa.

”Ratkaisu luo omalta osaltaan edellytyksiä Etelä-Suomen maatalouden pitkäjänteisemmälle kehittämiselle. Tämä ratkaisu vahvistaa myös merkittävästi Suomen ja komission yhteistä tavoitetta siitä, että mahdollisimman suuri osa Suomen olosuhdehaitan korvauksesta saadaan yhteisen maatalouspolitiikan piiriin”, toteaa ministeri Anttila.

Tukiratkaisuun sisältyy maatalouden kannattavuusedellytyksiä turvaavia tulotukia ja rakennekehitystä edistäviä investointitukia. Tukimuodoista ja -tasoista sovittiin seuraaville kuudelle vuodelle eli vuosille 2008 – 2013. Kauden loppupuolelle ajoittuvan epäsuotuisten alueiden LFA-tukijärjestelmän uudistuksen vuoksi ratkaisuun sisältyy myös lauseke siitä, miten uudistuksen vaikutukset otetaan huomioon Etelä-Suomen kansallisissa tuissa. Neuvottelussa olivat esillä myös Suomen maatalouden ympäristötukeen tavoittelemat muutokset.

Ratkaisun perusteella 141-tulotukea voidaan maksaa kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille sekä kotieläintilojen LFA-alalle. Näiden tukimuotojen yhteismäärä vuonna 2008 on 93,9 miljoonaa euroa, mikä on lähes sama kuin vuonna 2007 maksettu 94,0 miljoonaa euroa. 141-tuen kokonaismäärä alenee neljänä ensimmäisenä vuonna keskimäärin 2,7 % vuodessa. Tukikauden kahtena viimeisenä vuotena 141-tuen kokonaismäärä alenee tätä voimakkaammin. 141-tuen kokonaismäärä on 62,93 miljoona euroa vuonna 2013. Kauden lopulla LFA-uudistuksen toteuduttua 141-tuen aleneman korvaamiseen haetaan mahdollisuuksia LFA-tuen korotuksesta ratkaisuun sisältyvän lausuman mukaisesti.

Ratkaisun myötä Etelä-Suomen kansallisten tukien rakenne muuttuu. Vuodesta 2008 alkaen osa kotieläintalouden tuesta maksetaan kotieläintilojen hehtaaritukena. Sika- ja siipikarjatalouden tuet maksetaan vuodesta 2009 alkaen tuotannosta irrotettuna tilakohtaisena tukena, joka pääsääntöisesti perustuu tilan vuoden 2007 tuotantomääriin.

Saavutettuun ratkaisuun liittyvät olennaisena osana myös investointituet ja nuorten viljelijöiden aloitustuet. Suomi käyttää jatkossakin korotettuja investointitukia niillä tuotantosektoreilla, jotka saavat tulotukia artiklan 141:n perusteella (erityisesti maito- ja nautasektorin sekä sika- ja siipikarjatalouden investoinnit). Sika- ja siipikarjataloudessa investointitukien haun avaaminen edellyttää markkinatilanteesta johtuen vielä komission lupaa. Nuorten viljelijöiden korotetut aloitustuet jatkuvat.

1. 141-tulotuet

Ratkaisun perusteella 141-tulotukea voidaan maksaa kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille sekä kotieläintilojen LFA-alalle. Näiden tukimuotojen yhteismäärä vuonna 2008 on 93,9 miljoonaa euroa. Vuonna 2007 artiklan 141 mukaisia tukimuotoja voitiin maksaa yhteensä 94,0 miljoonaa euroa. 141-tuen kokonaismäärä alenee neljänä ensimmäisenä vuonna keskimäärin 2,7 % vuodessa. 141-tuen kokonaismäärä vuonna 2013 on 62,93 miljoona euroa. LFA-uudistuksen toteuduttua 141-tuessa huomioidaan LFA-tuen korotus ratkaisuun sisältyvän lausuman mukaisesti.

Tuen enimmäismäärän alenemat vaihtelevat tuoteryhmittäin. Alenema on pienin märehtijöiden (maito- ja nautakarjatalous, lammas- ja vuohitalous ja hevostalous) tuessa ja suurin sika- ja siipikarjatalouden tuessa. Lisäksi osa kotieläintalouden tuesta muutetaan hehtaariperusteiseksi tueksi. Kotieläintilojen hehtaarituen myötä märehtijöiden tuen kokonaismäärä muodostuu alkuvaiheessa hieman nykyistä suuremmaksi ja sika- ja siipikarjatalouden kokonaistuen alenema jää selvästi pelkän eläinkohtaisen tuen alenemaa pienemmäksi. Tuen tilakohtaiseen kohdentumiseen vaikuttaa merkittävästi tilan eläinmäärän ja peltoalan suhde.

1.1. Märehtijät

Neuvottelutuloksen perusteella märehtijöiden tuet voidaan maksaa nykymuotoisina tuotantosidonnaisina tukina koko tukikauden ajan. Osa tuesta maksetaan kotieläintilojen hehtaaritukena. Kotieläintilojen hehtaarituki kompensoi suurelta osalta kotieläintuen aleneman.

1.2. Sika- ja siipikarja

Sika- ja siipikarjatalouden tuet maksetaan vielä vuonna 2008 nykymuotoisena tuotantosidonnaisena tukena, mutta vuodesta 2009 alkaen tuki irrotetaan kokonaan tuotannosta. Osa tuesta maksetaan kotieläintilojen hehtaaritukena, mikä osittain kompensoi kotieläintukien alenemaa.

Tuotannosta irrotetun tuen saamisen edellytyksenä on kotieläintuotannon jatkaminen LFA:n kotieläintilojen hehtaarituen kriteereiden mukaisesti. Lisäksi pienille sika- ja siipikarjatiloille luodaan mahdollisuus luopua kokonaan kotieläintaloudesta. Tällaiset tilat saisivat tuotannosta irrotetun tuen vielä kahtena vuonna kotieläintuotannosta luopumisen jälkeen.

1.3. Puutarhatalous

Puutarhatalouden tuet voidaan maksaa nykymuotoisina tuotantosidonnaisina tukina koko tukikauden ajan.

1.4. Peltoalaperusteiset tuet

1.4.1. Kotieläintilojen hehtaarituki

Tukikauden alussa osa kotieläintalouden ja puutarhatalouden tuesta muutetaan kotieläintilojen hehtaaritueksi, jota maksetaan tiloille, jotka täyttävät LFA:n kansallisen lisäosan kotieläintilan kriteerit. Tukea maksetaan enintään sille alalle, jolle vuonna 2007 on maksettu LFA-tukea. Tuen määrä on koko kaudella 9,69 miljoonaa euroa.

1.4.2. Eräiden viljelykasvien tuki

Ratkaisun perusteella voidaan maksaa kasvikohtaista tukea avomaanvihannesten ja tärkkelysperunan viljelyalalle. Tuen määrä vuonna 2008 on enintään 1,0 miljoonaa euroa. Tuki alenee asteittain ja on vuonna 2013 enintään 0,86 miljoonaa euroa.

2. Ympäristötuet

Osana kokonaisratkaisua komissio lupasi tutkia positiivisessa hengessä Suomen ehdotuksia maatalouden ympäristötukijärjestelmän kehittämiseksi. Suomi tulee esittämään joulukuussa lisätoimenpiteitä osarahoitteiseen maatalouden ympäristöohjelmaan sekä erillisenä kansallisena tukena korotusta maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteiden tukeen sekä luonnonmukaisen tuotannon tukeen. Tavoitteena on mahdollisimman hyvin korvata aiemman ympäristötuen kansallisen lisäosan (55 miljoonaa euroa) poistumisesta aiheutuneet seuraukset A- ja B-tukialueilla.

3. LFA-tukijärjestelmän uudelleen arviointi

EU:ssa on käynnistymässä mittava LFA-alueiden uudelleen arviointi. Samassa yhteydessä tulee keskusteluun myös nykyisen LFA-tuen enimmäistukitason (250 e/ha) poistaminen tai korottaminen. Nykyinen LFA-järjestelmä ei täysin kompensoi Suomen olosuhdehaittaa. Suomi sitoutuu ottamaan LFA-tuen korotusmahdollisuudet täysimääräisesti käyttöön sen jälkeen, kun yhteisön politiikka tämän sallii. LFA-tuen korottaminen ja sen vaikutusten arviointi tehdään Suomen esityksen perusteella.

Tässä vaiheessa näyttää siltä, että LFA-tuen korotus olisi mahdollista vasta vuodesta 2012 lukien. Neuvottelussa sovittiin, että Suomen ei tarvitse vähentää LFA-tuen lisäystä täysimääräisesti 141-tuesta, koska 141-sektorien ulkopuolelle kohdistuva LFA-tuen lisäys (peltokasvien tuki) voidaan jättää tässä yhteydessä huomioon ottamatta.

4. Investointituet ja nuorten viljelijöiden aloitustuet

Saavutettuun ratkaisuun liittyvät olennaisena osana myös investointituet ja nuorten viljelijöiden aloitustuet. Suomi tulee jatkossakin käyttämään korotettuja investointitukia niillä tuotantosektoreilla, jotka saavat tulotukia liittymissopimuksen artiklan 141 perusteella (erityisesti maito- ja nautasektorin sekä sika- ja siipikarjatalouden investoinnit). Sika- ja siipikarjataloudessa investointitukien haun avaaminen edellyttää markkinatilanteesta johtuen vielä komission lupaa. Samoin nuorten viljelijöiden korotetut aloitustuet jatkuvat. Investointitukiin ja nuorten viljelijöiden aloitustukiin tullaan käyttämään varoja hieman nykyistä tukikautta enemmän.

Suomi voi raportoida komissiolle tukiohjelman täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksista Etelä-Suomen maatalouden yhdentämiseksi yhteiseen maatalouspolitiikkaan vuonna 2012. Koska liittymissopimuksen 141 artikla säilyy voimassaolevana ja sovellettavana oikeusperustana, Suomi voi tehdä komissiolle esityksen 141-tuen jatkamisesta myös tulevan ohjelmakauden jälkeen.