Kasvinsuojelun rinnakkaistuotteista voi olla uhkaa terveydelle?

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

Markkinoilla on paljon kasvinsuojelun rinnakkaistuotteita. Näiden, ns. geneeristen tuotteiden rekisteröinti on nopeaa, useassa EU-maassa vain pari viikkoa. Kuinka on laadun laita? Vakavampi ongelma ovat tuoteväärennökset, joita osataan valmistaa alkuperäisen kaltaisiin pakkauksiin, ja maanviljelijän on vaikea eroa huomata. Näihin kysymyksiin pureutui DuPontin ja Bernerin yhteisseminaari Helsingissä tammikuun 18. päivänä.

Tuoteväärennöksiin ja -kopioihin törmää jatkuvasti, huomaamatta, apteekissa, kaduilla, jopa hisseissä. Ne eivät ole välttämättä vahingoksi, kun hintakilpailu on tervettä. Kopiot ja väärennökset koituvat ongelmaksi silloin, kun niiden laatu on heikko.

DuPontin ja Bernerin yhteisseminaarissa paneuduttiin huonon laadun pulmaan pelottavin esimerkein. Koska tuoteväärennösten koostumuksesta ei ole mitään takeita, riskit voivat olla valtavat. Niin käyttäjät, ympäristö kuin satokin voivat ovat vaarassa. Välillisesti laadukkaiden tuottajien imago kärsii, viljelijän luottamus torjunta-aineisiin heikkenee ja kuluttajan mielikuva kasvinsuojeluaineista muuttuu yleisesti kielteisemmäksi.

Onkin hyvin perusteltua väittää, että huonolaatuiset kopiotuotteet ja tuoteväärennökset vaarantavat alkuperäisten tuotteiden maineen. Huonolaatuinen tuote voi tuhota suuren osan sadosta. Kasvinsuojelutuotteiden järjestelmällinen laadunvalvonta onkin tärkeää, esimerkiksi sulfonyyliurea-rikkakasviaineiden kohdalla. SU-torjuntatuotteiden valmistus on helppoa, mutta raaka-aineiden ja laitteiden täytyy olla ehdottoman puhtaita. Kontaminoituminen voi vaikuttaa tuotteen valikoivuusprofiiliin.

Geneeristen tuotteiden riskit

DuPont-yhtiön geneeristen tuotteiden analyysiohjelma alkoi vuonna 1994. Nämä analyysit ovat osoittaneet, että 75 prosenttia näytteistä eivät vastanneet YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) spesifikaatioita. Suurin osa geneerisistä tuotteista on siis potentiaalinen riski niin käyttäjälle, ympäristölle kuin lopputuotteen kuluttajallekin.

Geneeriset kopiot eli ns. “minä-myös”-tuotteet ovat toki sallittuja, kunhan niiden ulkonäkö ei selvästi matki alkuperäistuotetta. Laki ei kuitenkaan velvoita geneerisen tuotteen valmistajaa jatkuvaan laaduntarkkailuun. EMA-tuotepäällikkö Tom McHale DuPont -yhtiöstä esitti useita tutkimustuloksia, jotka osoittavat kopiotuotteiden laadun epätasaisuuden.

– Toksiset epäpuhtaudet ovat moninkertaisia geneerisissä kasvinsuojelutuotteissa verrattuna spesifikaatioita noudattaviin tuotteisiin, sanoi McHale.

– Tämä on hälyttävää, kun on kyse ruoan tuotannosta, esitti Nestlé Nutrition -yhtiön raaka-aineasiantuntija Jussi Hautala, joka esitti seminaarissa elintarvikkeiden valmistajan näkemyksen.

Hautala puhui voimakkaasti yhteistyön puolesta turvallisuuden saavuttamiseksi. – Kun tiedetään, kenen kanssa toimitaan, riskit ovat huomattavasti pienemmät.

Huonolaatuisten kasvinsuojelutuotteiden käytössä on muitakin haittapuolia. Ne liukenevat yleensä hitaammin kuin laatuvaatimukset täyttävät tuotteet. Lisäksi niiden vaahdonmuodostus on suurempaa, joka on vahingollista sekä käyttäjälle että ympäristölle. Kopiotuotteiden vaikutusta ympäristöön ei olekaan juuri tutkittu.

Käyttäjän ja kuluttajan turvallisuutta on siis lisättävä ja ympäristöhaittoja vähennettävä. Päällikkö Thomas S. Woods Yhdysvaltojen Global Regulatory Affairs -virastosta puhuikin asiallisesti siitä, miten spesifikaatiot takaavat tuotteen laadun.

– Laadun kriteerejä tulisi noudattaa. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaiset vähimmäislaatustandardit tullaan toivottavasti hyväksymään niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla, sanoi Woods.

Vuonna 1999 FAO sekä Maailman terveysjärjestö (WHO) julkaisivat spesifikaatiomenettelyn ehdot, jotka tiukentavat geneeristen tuotteiden valvontaa. Tuotteen vastaavuus on määriteltävä tarkemmin, samankaltaisuus ei riitä.

– Kansallisten viranomaisten olisi nyt hyödynnettävä näitä ohjeita. Geneeristen tuotteiden kansalliset rekisteröintivaatimukset on tuotava ajan tasalle, vaati Woods.

Tarkkaan tehdyt väärennökset

Tuoteväärennökset ovatkin jo asia erikseen. Maataloudessa on syytä huoleen, sillä väärennökset osataan valmistaa niin alkuperäisen kaltaisiin pakkauksiin, että eroa on vaikea huomata.

Tom McHale sanoo ongelman olevan kasvava, sillä väärentäjät keskittyvät SU-pienannostuotteisiin.

– Suuria määriä näitä aineita valmistetaan tällä hetkellä Kiinassa ja Intiassa ja valmistajat keskittyvät johtaviin markkinamerkkeihin. Harvoin sadon menetyksestä saa näissä tapauksissa mitään korvausta.

– Väärennöstä on lähes mahdoton erottaa alkuperäisestä tuotteesta vain pakkausta katsomalla. Joskus huijaus paljastuu etiketin alta löytyvästä reiästä, jonka kautta tuote on ujutettu asianmukaiseen purkkiin.

– DuPont onkin kehittänyt useita keinoja alkuperäisen tuotteen toteamiseksi, kuten pisteet eri puolilla myyntipakkausta. Myös alkoholi- ja tupakkateollisuudesta tutut sinetit ovat käytössä useilla valmistajilla. Turvallisuutta lisäävät myös PrecisionPac™ -laitteet, joilla purkin voi täyttää suoraan tukkupakkauksesta, kertoi McHale.

– Tällaisen rikollisen toiminnan jäljittäminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Euroopan yhteisö on kuitenkin tehnyt kansallisen tuotevalvonnan vaikeammaksi kuin ennen, sillä yksittäinen maa ei voi kieltää geneerisen tuotteen maahantuontia, jos sen rinnakkaistuote on hyväksytty EU.n alueella.

Mitä asiakas voi siis tehdä tässä viidakossa? Tuotteet kannattaa ostaa hyvämaineiselta ja tutulta taholta. Jos hinta on poikkeuksellisen alhainen, on syytä epäilyyn. Pakkauksen eheys ja mahdolliset sulkijasinetit on tarkistettava huolellisesti. Lisäksi on aina paikallaan vaatia kaupasta kuittia, toteaa McHale.

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!