Yhteisen maatalouspolitiikkaan luoma toimintaympäristö on asettanut kotimaisille vihannes-tuottajille paineita kehittää tuotantoansa, jotta muuttuviin markkinoihin pystyttäisiin sopeu-tumaan. Avomaan vihannestuotannossa varastointi luo mahdollisuuksia, mutta samalla kustannuksiakin.
Tuotteiden varastointi on yksi tärkeimmistä puutarhatuotteiden tuotantoprosessin vaiheista. Suomessa avomaalla kasvatetuista vihanneksista myydään arvion mukaan vain 20 – 30 % suoraan pellolta ja loput varastoidaan myöhempää markkinointia varten. Suurinta osaa tuotteista joudutaan varastoimaan ainakin lyhytaikaisesti sadonkorjuun jälkeen ennen kuin ne markkinoidaan tai käytetään raaka-aineena muiden tuotteiden tuotantoprosesseissa yrityksen sisällä.
Varastoimalla vihanneksia voidaan jatkaa niiden markkinointiaikaa sekä tasoittaa vihannesten tarjontaa. Varastointi vaikuttaa siten yrityksen kassavirtaan eli milloin tuloja saadaan. Tavoitteena on mahdollisimman tasainen ja riittävä kassavirta. Toisena tavoitteena on tulojen ajoittuminen mahdollisimman hyvin menoihin nähden. Yrityksessä tarvittavan käyttöpääoman määrää voidaan näin vähentää eikä viljelijän välttämättä tarvitse turvautua kalliiseen vieraaseen pääomaan. Varastoinnilla voidaan taata siten häiriytymätön tuotannon konkreettinen ja taloudellinen jatkuvuus käyttämällä hyväksi parhaimmat myyntitilanteet. Varastoinnilla vältytään myös tarpeettoman pienten tuote-erien myynniltä ja varastointi tarjoaa työmahdollisuuksia myös talvikaudelle.
Hintaproblematiikkaa
Jotta vihannesten varastoiminen olisi taloudellisesti kannattavaa ja varastointikustannukset voitaisiin kattaa, tulisi tuotteiden hintojen nousta varastokauden edetessä. Pitkällä aikavälillä näin on oltava, jotta varastointia yleensä voidaan harjoittaa, sillä varastointikustannuksetkin kasvavat ajan mittaan. Kuvassa 1 esitetään tätä tuotteen hinnan ja varastointikustannuksen välistä yhteyttä. Tuotteiden hinnan nousuun liittyvät odotukset ovat kannustin pitää tuotteita varastossa. Varastointituella vaikutetaan osaltaan varastoinnin mielekkyyteen ja kannattavuuteen.
Kuva 1. Tuotteiden hinta ja varastointikustannus (Lähde: Tomek & Robinson. 1990. Agricultural Product Prices).
Puutarhatalouden tuotteiden hinnat vaihtelevat monista eri syistä. Hintavaihtelua aiheuttavia tekijöitä ovat mm. tuotteiden laatu, tuotteiden tuotantopaikan sijainti suhteessa markkinapaikkoihin sekä aika. Hintavaihtelua ajan suhteen voidaan tarkastella eri aikajänteillä. Tuotteiden hinnoissa voidaan havaita vaihtelua jopa viikoittain tai peräti päivittäin. Tuotteiden varastoinnin kannalta kausittainen hintavaihtelu on merkityksellisin, sillä useilla tuotteilla varastokauden enimmäispituus on maksimissaan yksi vuosi.
Kuva 2. Kausittainen hintavaihtelu (Lähde: Tomek & Robinson. 1990. Agricultural Product Prices).Vihannestuotannossa eri tekijät saavat aikaan aaltomuotoisen kausittaisen hintakäyrän syntymisen. Yhden ”aallon” pituus on keskimäärin 12 kuukautta eli yksi satovuosi. Kun sato on korjattu, on vihannesten tarjontaa paljon suhteessa kysyntään ja tuotteiden hinta on suhteellisen alhainen. Varastointikustannusten ja hintaodotusten myötä hinta alkaa vähitellen nousta saavuttaen huippunsa vähän ennen uuden sadon valmistumista. Kun uutta satoa alkaa tulla markkinoille, romahtaa hintataso nopeasti lähtötilanteen tasolle eli ”aallon” pohjalle. Kuvasta 2 nähdään hintakehityksen perusperiaate satovuoden aikana.
Varastoinnista kustannuksia
Varastoinnista aiheutuu aina kustannuksia. Syntyvät kustannukset voidaan ajatella varaston arvoa vähentäviksi tekijöiksi. Kustannuksia syntyy ensinnäkin itse varastoitavasta tuotteesta. Varastossa ei ole välttämättä varastoinnin päätyttyä yhtä suurta tuotemäärää kuin varastoinnin alkaessa tai tuotteiden laatu voi muuttua varastoinnin aikana, jolloin tuotteen yksikkökohtainen arvokin muuttuu. Kustannuksia syntyy myös käyttöomaisuudesta, eri työvaiheista ja tarvikkeista, jotka varastoinnin takia tarvitaan. Tällaisia ovat esimerkiksi varastorakennuksista ja –laitteista sekä varastoinnin aiheuttamasta lisätyöstä sekä käytettävistä tarvikkeista aiheutuvat kustannukset.
Varastoinnista aiheutuvia kiinteitä kustannuksia ovat korko- ja vakuutuskustannukset, mistä korko on korvausta varastoihin sitoutuneelle pääomalle ja vakuutuksilla taataan yritystoiminnan jatkuminen yllättävien tapahtumien sattuessa. Poistokustannusta ei varastoiduille tuotteille lasketa. Tarvikkeista ja muista välineistä sekä työstä aiheutuvat kustannukset voidaan ajatella muuttuviksi kustannuksiksi. Tuotteiden säilytystappiot, laatumuutokset sekä osaltaan myös mittatappiot pienentävät tuotteista saatavia myyntituloja ja käyttöomaisuudesta syntyvät kiinteät kustannukset lisäävät kustannuksia. Varastoinnista aiheutuneet kustannukset vaikuttavat osaltaan koko tilan raha-prosessiin, ja siten tulo- ja kannattavuuskehitykseen.
Avomaan vihanneksien varastointikustannukseksi muodostuu keskimäärin noin 60 €/m3 kohden. Tästä työkustannuksen osuus on peräti noin 50 %. Varastointiin tarvittavasta käyttöomaisuudesta aiheutuvien poistojen osuus on noin 20 % ja tarvikekustannuksien osuus 10 %. Korko-, kunnossapito-, vakuutus-, sähkö- ja lämmityskustannus muodostavat noin 20 %:n osuuden varastointikustannuksesta (Kuva 3).
Kuva 3. Avomaavihannesten keskimääräinen varastointikustannus kuutiota kohden (€/m3, %).
Avomaavihannesten varastointikustannuksien tuloksista voi nähdä varastoinnin vaatiman suuren työmäärän. Varastointikustannukset ovat erittäin herkkiä työnhinnassa ja työmäärässä tapahtuville muutoksille. Työnhinnan osalta on lisäksi huomioitava, että työnhinnan nouseminen on tulevaisuudessa todennäköisempää kuin sen laskeminen.
Varastoinnissa ihmistyötä voidaan korvata johonkin pisteeseen saakka koneilla ja laitteilla ja näin saada ihmistyömäärää laskettua. Rakennuksista, koneista ja laitteista muodostuvan käyttöomaisuuden ja varastojen arvon merkitys näkyy jo nyt kiinteiden kustannuksien tasossa, sillä ne muodostavat noin 30 % varastointikustannuksesta. Jos ihmistyötä korvataan enemmissä määrin koneilla ja laitteilla, kasvavat kiinteät kustannukset entisestään. Kiinteiden kustannuksien osalta pitää muistaa sekin seikka, että niitä voidaan pitää yritystoiminnan ”vaarallisimpina” kustannuseränä, koska niitä syntyy toiminnan asteesta riippumatta. Toimintaan sitomattomat eli muuttuvat kustannukset taas riippuvat täysin toiminnan asteesta. Muuttuvien kustannuksien osuus ilman työkustannusta jää avomaan vihanneksien varastointikustannuksista noin 20 %:iin.