Viimeisen kymmenen vuoden aikana kauppojen heviosastot (hevi= hedelmä ja vihannes) ovat myymäläremonttien ja uusien myymälöiden rakentamisen myötä sijoittuneet kaupan ensimmäisiksi osastoiksi. Osaston hyvä imago; terveyttä, keveyttä, sesonkeja ja värikkyys ovat näyttävä avaus asiakaan saapuessa myymälään. Marjoja halutaan vähittäiskaupoissa periaatteessa myydä, mutta kuitenkin niitä myydään koko aika entistä vähemmän. ”Missä vika, voisiko viljelijä tehdä jotain?”, kysyy markkinointipäällikkö ANNE VUORI artikkelissaan.
Heviosastot tuoreine raikkaine tuotteineen ovat kuitenkin salakavalasti jääneet jotenkin vanhanaikaiselle tasolle. Muilla osastoilla kiireisen kuluttajan ruoanlaittoa helpottaakseen teollisuus tarjoaa koko aika enemmän viipaloituja, kuutioituja, valmiiksi maustettuja, kypsennettyjä ym. tuotteita. Hevin tulisi tarjota tuotteita myös monipuolisemmin. Myymälän ensimmäisenä osastona heviosasto ei vielä houkuttele ruoanlaittoon ateriaideoin tai leivontavinkein.
Marjat edustavat ”heti ja helposti” syötävää
Marjat eivät onneksi tunnu kuluttajista suuritöisiltä tai vaikeasti käsiteltäviltä. Marjat ovat heti valmiita käytettäviksi ja niitä on helppo syödä eli ne ovat juuri sellaisia mitä kuluttaja nykyään tuotteilta toivoo. Vielä jos marja-aikaan tuotteiden vieressä on vaikka valmiita kakkupohjia tai pakasterasioita, niin aina herkemmin kuluttaja tekee heräteoston.
Jokaisen myymälänä imagoon kuuluu monipuolinen ja sesonkeja myötäilevä valikoima. Marjoja halutaan vähittäiskaupoissa periaatteessa myydä mutta kuitenkin niitä myydään koko aika entistä vähemmän.
Marjakauppa koetaan stressaavaksi, vaikeaksi, liikaa työvoimaa sitovaksi ja siksi yhä useampi myymälä antaa marjabisneksen ulkopuoliselle kauppiaalle, joka pystyttää kojunsa myymälän sisääntulon yhteyteen. Hevihoitajat myöntävät etteivät itse pystyisi myymään päivässä samoja määriä kuin sesonkimyyjät, koska heillä ei ole aikaa myydä vaan kaikki aika menee tuotteiden esilleasetteluun. Kuinka usein sesonkimyyjä on itse varsinainen viljelijä, sitä epäilen, mutta jopa hevihoitajat uskovat ja varsinkin kuluttajat näiden myyjien olevan tuotteidensa viljelijöitä.
Huolestuttavaa, että yleisesti kaupan keskuudessa kannattavaksi tiedetty marjakauppa koetaan stressaavaksi ja siksi siitä suosiolla luovutaan. Jos marjat olisivat näyttävästi heviosastolla poissa parkkipaikkojen auringonpaisteesta ja viimasta, niin ne olisivat tasavertaisia herkkuja valintaa tekevälle kuluttajalle. Nyt marjat ovat kassalinjan jälkeisenä houkuttimena pärekorien ja loimulohien tyylisiä ”ylimääräisiä haksahduksia”.
Melko moni meistä ruokalaskun maksettuaan kokee ostaneensa jotain liikaa, kun se loppusumma jälleen pääsi yllättämään suuruudellaan. Tässä masentuneessa mielentilassa heräteostoksi tarkoitetut marjat tuntuvat ylellisyydeltä, joiden hankintaa empii paljon enemmän kuin, jos marjat olisivat olleet myymälän ensimmäisinä houkuttimina heviosastolla. ”Voi, kun tuli jo ostettua niin kaikkea”, ajatellaan.
Mikä stressaa?
Marjakaupan kiihkeys, hintatason heilahtelu ja määrien epätasaisuus ovat ne yleisimmät stressiä aiheuttavat tekijät hevihoitajille. Koetaan, että onnistunutta kauppaa (sitä ettei kukaan sahaa silmään) ei pysty muun työ lomassa tekemään. Monet pettymykset mansikkakampanjoiden epäonnistumisista tavaran riittämättömyyden vuoksi ovat saaneet hevihoitajat varovaisiksi.
Vähittäiskaupalta odotetaan tasavertaista palvelua ja valikoimaan sen koko aukioloajan eli klo 9.00-21.00. Jostain syystä helpommin hyväksytään sesonkimyyjän ”ei oo” -myynti kuin kaupan pahoittelut, että ne mansikat pääsivät loppumaan jo klo 15.00.
Hyvän tasaisen laadun saaminen kuluttajille asti näyttää olevan ikuinen ongelma. Laadun heittelyyn ei kaupoilta löydy ymmärtämystä eikä varmaan tarvitse löytyäkään. Alan hyvä ja eteenpäin menevä imago syntyy ja pysyy yllä vain tiukoilla laatukriteereillä. Kylmyys ja nopeus ovat asioita joihin viljelijäkin voi vaikuttaa, vaikka marjat myytäisiinkin tukkuihin.
Jos omalla tilalla asiat tehdään niin hyvin kuin pystytään ja aina ollaan valmiita miettimään, missä voisi edelleen olla parantamisen varaa, niin yhtälailla vastuuta tuntien viljelijän intresseihin kuuluu tietää, miten tukkuri marjoja kohtelee. Omista tuotteistaan täytyy olla niin ylpeä, että epäkohtia huomatessaan tukkurin tai kaupan toiminnassa uskaltaa esittää parannusehdotuksia.
Pois huijarimaineesta
Marja-alaan liittyy ikävä huijatuksi tulemisen vaara, näin asian kokevat kaupat. Viljelijöiden tulisi edes kevätkuukausien aikaan kiertää tukkuja ja myymälöitä luottamuksen ja oman marjakaupan yhteistyön rakentamiseksi. Kaikki kaupankäynti on helpompaa kun vastapelurilla on kasvot eli kaupat eivät puhu vain epämääräisesti viljelijöistä ja viljelijät tukkureista kasvottomina puhelinääninä.
Hyvin oli jäänyt hevihoitajille mieleen erään viljelijän käynti liikkeessä tuotantoaan esitellen. Valokuvin pystyy jo luomaan mielikuvia viljelmästään ja palautetta kiinnostuneena kuunnellen rakentamaan sitä tärkeää luottamusta. Harvoin negatiivinen palaute kohdistuu juuri kyseiseen viljelijään mutta jospa näistä yleisistä alan epäkohdista osattaisiin oppia eikä aina vain syytellä toisia. Eipä meistä kukaan niin valmis ole, etteikö aina olisi hieman parantamisen varaa.
Marjat ovat vaarallisia
Tässä uusi näkökulma, miksi hevihoitajat myös karsastavat irtomarjojen myyntiä. Lattiat eivät pelkästään sotkeennut mansikoista, vaan useita marjoihin liukastumisia tapahtuu myymälöissä kesän aikana.
Samoin huonon laadun tai jonkin muun luottamuksen heikkenemisen vuoksi saattavat asiat kaupoissa saada outoja mittasuhteita. Eräs iso myymälä valitti viljelijöiden kehtaavan lähettää hänelle vaarallisia marjoja. Terveystarkastaja oli löytänyt kesällä jotain bakteeritason nousua myymälän tuotteista ja asiasta kiinnostuneena pyysin kauppiasta kertomaan, mitä oli löytynyt. Papereita kaivettuaan mansikkaerät olivatkin olleet kunnossa ja bakteerit löytyneet mokkaleivoksista. Tämä yksittäinen tapaus kertoo vain sen, että luottamuksen heikentyessä moni muukin ikävä asia kaatuu samalle, tässä tapauksessa syyttömälle taholle.
Mitä viljelijät voisivat tehdä marjakaupan piristämiseksi
· nyt kotimaisuus on arvossa arvaamattomassa ja liekö se tästä enää nousee.
Huipulla ei pysy ellei hyvää imagoa vaali ja aina vain ylitä kuluttajien odotuksia.
· rohkeasti viljelijän nimi ja osoite laatikon kylkeen ja ISOLLA. Kuluttajat ovat erittäin kiinnostuneita alkuperästä ja paikallisuudesta.
· kuluttajien täytyy saada rahalleen vastinetta. Jokainen pilaantunut marja saa miettimään, uskaltaako marjoja seuraavalla kerralla ostaa kyseiseltä kauppiaalta.
· kannelliset rasiamarjat tulevaisuuden marjakauppaa heviosastoilla. Helppous ja vähäisempi hävikki.
· kaupan silmissä saatava ero viljelijöiden ja jobbareiden välille. Luottamuksen rakentaminen ja tilan nimen tunnetuksi tekeminen.