Viljelmäkohtaisen lannoituksen tarkentaminen lehtianalyysillä

Nykyaikaisessa kasvihuoneviljelyssä kasvualustan ravinnepitoisuuksia tutkitaan yleisesti maa- ja puristenesteanalyysien avulla, mutta kasvien lehtien, hedelmien, kukkien, varsien ja juurien tutkiminen on yleistä vain alan tutkimuslaitoksissa ja käytännön koeviljelmillä. Monet lannoitukseen liittyvät asiat ovat selvinneet minulle vähitellen tutkittuani lähes 30 vuotta erilaisten kasvualusta-analyysien ravinnepitoisuuksien vaikututusta kasvien puutos- ja myrkytysoireisiin erilaisia kasvianalyysejä hyväksikäyttäen.

Useat viljelijät seuraavat ravinnepitoisuuksia ainoastaan kasvualustan puristenesteanalyysin perusteella. Yleisin virhe on, että puristenesteanalyysissä jonkin ravinteen pitoisuus jää ohjearvojen alapuolelle ja ilman lehtianalyysiä sitä ravinnetta lisätään haitallisen suuria määriä. Liian alhaiset tai korkeat lukemat puristenesteessä voivat johtua siitä, että kasvualustan pH tai johtokyky eivät ole oikealla tasolla. Kasvualusta voi olla näytteenottohetkellä liian kuiva tai kostea. Ilman suhteellinen kosteus saattaa olla väärällä tasolla tai ilman kierto ei ole riittävän tehokas. Hiilidioksidilannoitus tehostaa ravinteiden ottoa, jonka johdosta joidenkin ravinteiden pitoisuudet voivat laskea kasvualustan puristenesteessä hämmästyttävän alhaisiksi, mutta sen sijaan lehtianalyysin mukaan niitä voi olla jopa haitallisen runsaasti.

Korkealaatuisia tomaatteja oikealla lannoituksella

Tomaatin lehdet ja hedelmät ottavat tehokkaasti kaliumia. Korkealaatuisissa kypsissä tomaateissa voi olla kaliumia jopa kaksi kertaa enemmän kuin typpeä. Hyvin kasvavissa tomaatin lehdissä on kaliumia 20-50 % enemmän kuin typpeä. Tomaatin hedelmien sekä sisäistä että ulkoista laatua voidaan merkittävästi parantaa antamalla kaliumia riittävästi kaikissa eri kehitysvaiheissa ottaen huomioon valo-olosuhteet. Kasvualustan puristenesteanalyysissä ihmetellään usein kevättalvella ensimmäisten hedelmien alkaessa kypsyä, miksi kaliumpitoisuus laskee typpipitoisuutta alhaisemmaksi. Sen sijaan tomaatin lehdistä ja hedelmistä saattaa löytyä jopa poikkeuksellisen korkeita kaliumpitoisuuksia. Samaan aikaan puristenesteen kalsium- ja magnesiumpitoisuudet voivat nousta korkeiksi, kun sitä vastoin kasvianalyysin mukaan tomaatin lehdet ja hedelmät kärsivät näiden ravinteiden puutteesta. Kevään vaihtelevissa sääolosuhteissa voi huonoimmillaan muutama terttu tuhoutua latvamädän takia. Kovan satorasituksen aikana tomaatin alimmat lehdet voivat kellastua magnesiumin puutteen seurauksena.

Useimmiten kalsium- ja magnesiumlannoituksen lisääminen kevättalvella ei vähennä merkittävästi näiden ravinteiden puutosoireita. Latvamätäisistä tomaatin hedelmistä monet viljelijät ovat päässeet eroon lähes kokonaan lisäämällä ilman kiertoa kasvuston alaosassa. Vanha, perinteinen tapa ilman kierron lisäämiseksi ja ilman suhteellisen kosteuden pitäminen noin 70 prosentissa ja lämpöisen, 35-45 asteisen veden kierrättäminen yötä päivää alalämpöputkissa ja pitämällä tuuletusluukut auki jatkuvasti vähintään 5-10 prosenttia. Parhaaksi keinoksi kalsiumin ja magnesiumin kulkeutumisen parantamiseksi lehtiin ja hedelmiin on osoittautunut rei¤itetyn muovitunnelin asentaminen kasvuston sisään ja lämpöisen ilman ja hiilidioksidin puhaltaminen kasvustoon.

Kalsiumin ja magnesiumin puutosoireita voi lisätä ylirehevän kasvun hillintä väkevillä ravinneliuoksilla, jos kasvualusta samalla pääsee kuivahtamaan liiaksi. Vähävaloisena aikana liiallinen kastelu voi tuhota juuriston, jonka seurauksena voi jälleen ilmetä ravinteiden puutosoireita.

Tomaattikasvusto ottaa useimpia hivenravinteita paljon huonommin kuin kurkkukasvusto. Tämä tulee ottaa huomioon lannoitusta suunniteltaessa ja analyysilukuja tulkittaessa. Tomaatin lehtiin kulkeutuu yllättävän huonosti rautaa, booria, sinkkiä ja kuparia ja tästä syystä puristenesteessä näiden ravinteiden pitoisuudet saavat nousta ohjearvojen ylärajoille eikä silti lehtien ravinnepitoisuudet nouse haitallisen korkeaksi.

Varmuutta kurkun lannoitukseen

Kasvianalyysin käyttäminen lannoituksen tarkentamisessa kurkulla on huomattavasti yksiselitteisempää kuin tomaatilla, koska kurkku ottaa useimpia ravinteita helpommin kuin tomaatti. Kurkun lannoituksessa on erityisen tärkeää se, että kaikkia ravinteita annetaan joka kastelukerta siinä suhteessa, kuin hyvin kasvava kurkkukasvusto niitä vaatii. Lehtianalyysi voi paljastaa yllättäen puutteita lannoituksessa, joita ei huomata raakavesi- ja kasvualustan puristenesteanalyyseillä.

Viljelmällä saattaa olla käytössä galvanoituja putkia tai kouruja tai messinkisiä osia, joista voi liueta sinkkiä tai kuparia kurkun kasvulle myrkyllisiä määriä käytettäessä happamia ravinneliuoksia.Lehtianalyysit paljastavat lannoituksessa ilmenneitä puutteellisuuksia pidemmältä ajalta kuin puristenesteanalyysit. Boorimyrkytykset ovat nykyään harvinaisempia kuin ennen, mutta vielä nykyäänkin jotkut viljelijät lisäävät booria, jos kurkunalkuja kuolee runsaasti ja osa kurkuista kehittyy epämuotoisiksi. Useimmiten epämuodostuneita kurkkuja kehittyy runsaasti, kuin ilman lämpötila ei ole oikea valoisuuteen nähden ja satorasitus on liian voimakas. Kasvualustan puristenesteen alhaiset mangaanipitoisuudet johtavat helposti liialliseen mangaanilannoitukseen ilman lehtianalyysin tukea.

Annettaessa talvikurkun viljelyssä runsaasti lisävaloa ja hiilidioksidia kasvien ravinteiden ottokyky tehostuu huomattavasti. Kurkun lehtien ja hedelmien kaliumpitoisuudet voivat parhaimmillaan nousta jopa kaksinkertaisiksi valon puutteesta kärsineeseen kasvustoon verrattuna. Lisättäessä kaliumlannoitusta on muistettava lisätä myöskin magnesiumlannoitusta, vaikkakaan kurkun lehtiin ei ilmesty magnesiumin puutosoireita läheskään yhtä helposti kuin tomaatin lehtiin.

Kasvianalyysein laadukkaampia salaatteja

Kasvianalyysi soveltuu lannoituksen tarkentamiseen erityisen hyvin erilaisten salaattien ravinneliuosviljelyssä. Suljetussa kastelujärjestelmässä kaikki lannoitteina annetut ja kasteluvedessä olevat ravinteet löytyvät analysoimalla myytäviä ruukkusalaatteja tai kiertävää ravinneliuosta. Lannoitteiden ravinnesuhteiden tulee olla sellaiset, ettei mitään ravinnetta ala rikastua merkittäviä määriä ravinneliuokseen, muuten salaateissa alkaa näkyä ravinteiden puutos- ja myrkytysoireita.

Yleisin virhe ruukkusalaattien lannoituksessa on liiallinen kalkkisalpietarin käyttö lehdenreunapoltteen pelossa. Lehtisalaatti ottaa kaliumia yleensä kaksinkertaisen määrän typpeen verrattuna. Jos kaliumia annostellaan liian vähän, salaatin vanhimmat lehdet alkavat kellastua ja ruskettua ja vanhenevat nopeasti viimeistään keskusliikkeiden varastoissa. Kaliumin puute sekoitetaan usein kalsiumin puutteeseen. Liiallisen typen käytön seurauksena salaattiennitraattipitoisuus voi nousta myös sallittuja pitoisuuksia korkeimmalle tasolle.

Viljelijöiden tulisi vapaaehtoisesti seurata määräajoin salaattien nitraattipitoisuuksia ja tarkistaa samalla, että kaikkien ravinteiden pitoisuudet pysyvät suositellulla tasolla eri vuodenaikoina. Monet viljelijät ovat vuosien kuluessa huomanneet, että kalsiumin puutosoireet ovat vähentyneet, kun ilmankiertoa on lisätty asentamalla tehokkaita puhaltimia ilman kiertämisen parantamiseksi ja ilman kosteuden säätämiseksi. Ruukkusalaatin viljelyssä käytetyissä erikoisturpeissa on nykyään hienojakoista kalkkia niin runsaasti, että kalkkisalpietarin määriä voidaan entisestään vähentää.

Salaatin ravinneliuosviljelyssä tulee välttää galvanoitujen kourujen käyttöä, koska niistä voi liueta myrkyllisiä määriä sinkkiä ja kuparia. Jos galvanoidut kourut maalataan, maalin kovetusaineista voi yllättäen liueta myrkyllisiä määriä mangaania. Muutenkin ruukkusalaatin lannoituksessa pitää olla erittäin varovainen mangaanilannoituksen suhteen, koska salaatit ottavat mangaania helposti liikaa. Kiertävässä ravinneliuoksessa mangaanipitoisuus voi olla lähellä nollaa, mutta lehtianalyysin mukaan sitä voi kertyä salaatteihin haitallisen runsaasti.

Leikkoruusulajikkeiden tarkennettu lannoitus analyysien avulla

Leikkoruusun lannoituksen tarkentamiseen lehtianalyysiä on käytetty jo pitkään. Puristenesteanalyysissä ihmetellään usein monien ravinteiden kerääntymistä kasvualustaan, mutta lehtien ravinnepitoisuudet jäävät ohjearvojen alapuolelle. Ruusun lehdet ottavat esimerkiksi rautaa erittäin huonosti verrattuna kurkkuun. Tämän takia ruusun viljelmäkohtaisissa kastelulannoitteissa on rautaa jopa kolminkertainen määrä kurkun viljelyyn valmistettuihin lannoitteisiin verrattuna.

Ruusun tarkkaa lannoitusta Suomessa vaikeuttaa se, että useimmilla viljelmillä joudutaan viljelemään jopa yli 20 eri lajiketta, joiden ravinteiden ottokyky voi olla hyvin erilainen. Ruusunviljelijä havaitsee ongelman mitatessaan kasvualustan pH:ta ja johtokykyä. Eräillä lajikkeilla pH nousee helposti yli seitsemän, mutta joillain lajikkeilla pH pysyy sitkeästi alle viiden kivivillaviljelyssä. Kasvualustan pH vaikuttaa ratkaisevasti ruusun ravinteiden ottoon, joka voidaan todeta tutkimalla ruusun lehtien ravinnepitoisuuksia.