Viime vuonna julkistetun vähittäiskauppojen kasvisten valvontakampanjan tulokset osoittivat, että kaupoissa on usein tarjolla vanhentuneita ja pilaantuneita kasviksia. Verrattaessa heviä kaupan muihin tuoretuoteryhmiin voidaan todeta, että hevi on jäänyt selvästi jälkeen muista tuoretuotteista. Laadun kannalta olennaisin yksittäinen tekijä, katkeamaton kylmäketju, toimii kasviksilla vain osittain. Tuotteiden jäähdytys ketjun alku- ja loppupäässä on vielä riittämätöntä. Lainsäädäntökään (Kasvisasetus 60-luvulta!) ei vielä aseta vaatimuksia kasvisten lämpötiloille jakeluketjussa, kuten se tekee esimerkiksi kalan osalta.
Tuotteiden kiertonopeutta ketjussa tulee tehostaa järjestelmällisellä pakkausajankohdan merkitsemisellä, joka ei ole ruokaperunaa lukuun ottamatta vielä pakollista. Tukkupakkausten päiväämisellä (tai edes koodaamisella) voidaan varmistaa, että tukku- ja vähittäiskaupoissa tuotteet myydään oikeassa järjestyksessä. Kuluttajapakkausten päivääminen on vasta toissijainen tavoite.
Vähittäiskaupan ketjuuntuminen on vahvistanut hankinnan keskittämistä ketjujen omille hankintaorganisaatioille. Ketjujen kauppiaat ohjataan hankkimaan kasvikset omasta tukusta mm. laadun tasaisuuteen ja kustannustehokkuuteen vedoten, vaikka lähialueen viljelijöiltä ja pikkutukuilta saisi tuoreempia ja pitempään säilyviä kasviksia. Laajamittainen suoratoimitus tiloilta kauppoihin tuskin on logistisesti järkevää, mutta sen tulisi olla mahdollista silloin kun se on kannattavaa. Tukku- ja vähittäiskaupalle ostojen mitoittaminen tarkemmin myyntiä vastaaviksi on tärkeä keino kasvisten tuoreuden varmentamisessa.
Suurtalousalalla kilpailu on ehkä vieläkin kovempaa. Kansainvälisten ketjujen toiminta on tarkoin raamitettu ja esimerkiksi kasvisten hankinta tehdään keskitetysti kustannusten karsimiseksi. Yksittäisten ketjuun kuuluvien keittiöiden mahdollisuus tehdä suoraostoja paikallisilta kasvisten toimittajilta tulisi säilyttää. Vaatimus saada yhä pidemmälle jalostettuja tuotteita vähentää kuitenkin hankintaa suoraan alkutuottajilta.