Mansikkapunkin torjuntaan sadonkorjuun jälkeen

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

”Mansikkapunkki on mansikan pahin tuhoeläin, jonka runsas esiintyminen voi muodostua todelliseksi ongelmaksi ja aiheuttaa kasvuston kitumista sekä huomattavia sadon menetyksiä. Viime talvena mansikkapunkit talvehtivat hyvin koko Suomessa ja punkkeja on esiintynyt kasvustoissa tänä kesänä runsaasti. Mansikkapunkkien hallinnassa on tärkeää yleinen viljelyhygienia, jatkuva kasvuston tarkkailu, terveen taimimateriaalin käyttö sekä viljelykierron nopeuttaminen.

Mansikkapunkin imennän oireita on silminnähtävissä vasta, kun punkkien määrä on yli 10 – 20 yksilöä lehteä kohti. Punkit vioitus näkyy nuorten lehtien värin ruskettumisena, lehtiruotien lyhenemisenä ja ruotien karvaisuuden lisääntymisenä. Runsas saastunta ruskettaa nuoret lehdet kokonaan ja pysäyttää kasvin kehityksen. Pahimmillaan koko kasvi kuolee. Punkkien imentä heikentää myös mansikan kukka-aiheiden muodostumista, mikä voi alentaa seuraavan vuoden satoa jopa 30 – 50 prosenttia. Saatuneiden kasvien marjat ovat tavanomaista pienempiä, himmeitä ja nahkamaisia.

Tarkastukset ja näytteenotto

Mansikkapunkkeja ei näe kunnolla paljain silmin, joten tarkastelun apuna tarvitaan suurennuslasia. Talvehtineiden punkkien määrää voi seurata kasvustoista jo kevätkesällä. Punkkeja on syytä tarkastella myös ennen kukinnan alkua ja kukinnan aikana, jolloin torjuntaan voidaan käyttää petopunkkeja.

Kemiallisen torjunnan tarve on määritetään viimeistään sadonkorjuun loppupuolella. Silmävarainen tarkastus tehdään koko lohkon alueella kulkemalla se läpi ja merkitsemällä epäilyttävät kasvit ja alueet. Epäilyttävistä kasveista kerätään avautumattomia lehtiä ja tarkastellaan lehdyköiden välejä suurennuslasilla. Mikäli sadonkorjuun lopulla 2 – 5 prosentissa kasveista on mansikkapunkin aiheuttamia oireita, kemiallinen torjunta on tarpeen. Nuorissa kasvustoissa noudatetaan alempaa kynnysarvoa.

Piilevän saastunnan paljastamiseksi kerätään lohkolta satunnainen suppulehtinäyte. Se on varminta tehdä elokuussa, jolloin punkkien määrä on suurimmillaan. Lehtiä pitää kerätä vähintään 500 lehteä hehtaarilta. Lehtinäytteet voi lähettää analysoitavaksi Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinsuojelupalveluun, Jokioisiin.

Mansikkapunkin tunnistus

Mansikkapunkki on 0,2 – 0,25 mm pituinen, kiiltävä, lähes karvaton, väriltään vaalean ruskehtava. Toukat ovat kooltaan 0,15 mm:n mittaisia, väriltään valkeita. Munat ovat 0,12 mm pituisia, soikeita ja väriltään valkean kuultavia.

Naaraat talvehtivat syvällä mansikan tyviosissa, kasvupisteiden läheisyydessä. Kasvun alkaessa keväällä naaraat siirtyvät nuorten, avautumattomien lehtien laskosten sisään, koska punkit karttavat valoa ja viihtyvät kosteassa. Naaraat aloittavat muninnan jo huhtikuun lopulla, kun lämpötila kohoaa noin 10 asteeseen. Punkit lisääntyvät nopeasti ja niillä on vuodessa 3 – 4 sukupolvea. Mansikkapunkki lisääntyy partenogeneettisesti, mikä tarkoittaa sitä, että koiraita ei tarvita lisääntymisessä lainkaan.

Torjunta

Mansikkapunkin torjunnassa tärkeintä on viljelyhygienia ja punkkitilanteen jatkuva tarkkailu kaikissa viljelyn vaiheissa. Tarpeetonta kulkua ja kasvi- tai maa-ainesten siirtoa lohkolta toiselle tulee välttää. Mansikkapunkki leviää tehokkaasti taimien mukana, joten myös terveen ja puhtaan taimimateriaalin käyttö on ehdottoman tärkeää. Viljelykierron nopeuttaminen on myös merkittävä torjuntakeino.

Jos mansikkaa lisätään omilla rönsytaimilla tai -pistokkailla, on mansikkapunkkien esiintymisen tutkiminen lehtinäytteistä välttämätöntä. Rönsytaimia ei pidä ottaa kahta vuotta vanhemmista emotaimista punkkivaaran vuoksi. Mansikkapunkin hävittäminen rönsytaimista ja -pistokkaista ennen istutusta on mahdollista lämminvesikäsittelyn avulla. Tarkoitukseen kehiteltyjä laitteita on myytävänä. Käsittelyssä taimet tai pistokkaat esilämmitetään 30 asteisessa vedessä 5 – 10 minuutin ajan, jonka jälkeen ne laitetaan 45,5 – 46 asteiseen veteen jälleen 5 – 10 minuutin ajaksi. Tämän jälkeen taimia jäähdytetään 20 asteisessa vedessä viisi minuuttia. Lämpötilan seuraaminen astioissa on tärkeää, koska taimet vioittuvat herkästi liian kuumassa vedessä. Hyväkuntoiset ja aamulla nostetut taimet, joissa on hyvä nestejännitys kestävät käsittelyn parhaiten.

Mansikkapunkkien biologiseen torjuntaan käytetään Amblyseius cucumeris -petopunkkeja, jotka levitetään kasvustoon vuosittain. Petopunkit eivät puhdista saastuneita kasveja, mutta estävät saastunnan leviämistä. Mansikkapunkin torjunta petopunkeilla toimii parhaiten ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ja se on aloitettava, kun mansikkapunkki ei ole vielä lisääntynyt ja levinnyt koko lohkolle. Parhaan torjuntatuloksen saamiseksi petopunkkien ensimmäinen erä pitää levittää kasvustoon jo toukokuussa ennen kukinnan alkua tai viimeistään kukinnan aikana kesäkuussa. Heinäkuun alun jälkeen petopunkkien levitystä ei enää kannata tehdä. Petopunkkeja ei myöskään kannata levittää, mikäli lohko on saastunut pahoin jo edellisenä kesänä, eikä lohkolla ole tehty kemiallista torjuntaa. Petopunkkien vaikutusaikana, kukinnan alusta sadonkorjuun loppuun, mikään kemiallinen torjunta ei ole mahdollista, koska torjuntaruiskutukset voivat hävittää petopunkit kokonaan.

Kemialliseen mansikkapunkin torjuntaan soveltuu Mesurol 500 SC. Pahoin saastunutta kasvustoa ei voida parantaa ruiskutuksilla, mutta saastunnan leviämistä voidaan ehkäistä ruiskutuksilla. Kasvusto ruiskutetaan sadonkorjuun jälkeen. Ruiskutus tehdään suurella paineella, jotta neste kulkeutuisi kasvien tyviosiin asti. Käsittely uusitaan 7 – 10 vuorokauden jälkeen. Mikäli rönsytaimia ei ole hävitetty riviväleistä ennen ruiskutusta, on myös rivivälit ruiskutettava. Ruikutusajankohdan lämpötilan pitäisi mieluiten olla yli 15 astetta, mutta helteisen sääjakson aikana ainetta ei pidä ruiskuttaa vuorokauden kuumimpaan aikaan vioitusvaaran vuoksi. Sopiva ajankohta on aamulla, kun kaste on kuivunut kasvustosta. Turhia ruiskutuksia tulee välttää, koska toistuvat käsittelyt aiheuttavat riskin torjunta-aineen kerääntymisestä maaperään.

Jos mansikkapunkkien vioitusoireita näkyy vain muutamissa kasveissa lohkolla, kannattaa yksittäiset oireilevat ja niiden viereiset kasvit poistaa kaivamalla ne juurineen ylös tiiviiseen muovipussiin tai tehdä kemiallinen ruiskutus vain yksittäisiin pesäkkeisiin. Mikäli kasvustossa on esiintynyt edellisenä kesänä mansikkapunkkeja ja niitä esiintyy torjunnasta huolimatta edelleen niin, että vioitusoireita on yli 30 prosentissa kasveista sekä kasvustossa on muita ongelmia, kuten juurilahoa tai korvakärsäkkäitä, on koko mansikkakasvuston hävittäminen on järkevää. ”

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!