Ruusujen hyötykäyttö

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

”Ruusukasvien heimossa on eniten merkittäviä hedelmä- ja marjakasveja, mutta itse ruusujen suku mielletään koristekasveihin kuuluvaksi. Ruusujen suuri ja laaja koristekäyttö on peittänyt alleen sen, että ruusut voivat olla monella muullakin tavalla hyödyllisiä. Ruusuista saa tuoksutuotteita, rohtoja mielen ja ruumiin virkistykseen sekä terveyttä edistävää ravintoakin.

Ruususadot

Tärkein ravintoa antava osa ruususta on sen kiulukat eli ruusunmarjat, jotka biologisesti ovat tosiasiassa epähedelmiä. Kaikkien ruusujen kiulukat ovat syötäviä ja erittäin terveellisiä sisältäen C-vitamiinia enemmän kuin muut kasvikset, runsaasti A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia ja E-, B- ja K-vitamiineja sekä flavonoideja ja antosyaaneja. Ruotsalaiset ovat tutkineet ruusukiulukoiden käyttöarvoja ja todenneet, että parhaita ovat koiranruusu (R. canina), juhannusruusu (R. pimppinellifolia), luumuruusu (R. villosa) ja omenaruusu (R. rubiginosa), mistä on löytynyt suurimarjainen ja vähän siemeniä sisältävä kanta. Sen sijaan suuria ja meheviä kiulukoita tuottavan kurttulehtiruusun (R. rugosa) kiulukat ovat muihin verrattuna vähäaromisia ja usein toukkaisia, mutta kotikäytössä hyviä mm. soseiden ja hillojen raaka-aineina.

Ruusussa on erilaisia eteerisiä öljyjä, joita voi käyttää mm. hajuvesissä ja aromaterapiassa. Eniten niitä saadaan vahvasti tuoksuvien kukkien terälehdistä. Näitä ovat erityisesti kartanoruusu (R. centifolia), ranskanruusu (R. gallica) ja myskiruusu (R. moschata) sekä kahden viimeksi mainitun risteytyksenä saatu damaskonruusu (R. x damascena).

Ennen kuin kemianteollisuus alkoi tuottaa synteettisesti valmistettuja tuoksuyhdisteitä, olivat ruusun terälehdet eräs tärkeimmistä tuoksutuotteiden raaka-aine. Ruusun terälehdistä voidaan valmistaa uuttamalla ruusuöljyä, mutta sen käyttö on suhteellisen vähäistä, koska käsin keruu on kallista. Perinteisistä ruusuvesien tuottajamaista eli Välimeren maista ruusun viljely on tältä osin siirtynyt Bulgariaan, missä määrätyissä laaksoissa viljellään hyvin runsaasti eteerisiä öljyjä sisältävää damaskonruusun (R. x damascena) kantaa.

Ruusun kukkanuput ja nuoret versot voidaan kerätä ja käyttää esimerkiksi salaateissa, mutta silloin menetetään kukintaa ja kasvua. Nuoria osia on käytetty aikoinaan ummetuksen lievitykseen.

Ruusun viljely ja kasvatus

Ruusun kaupallista viljelyä hyötytarkoituksiin Suomessa ei käytännössä ole harjoitettu. Terälehtien tuotanto nykytekniikalla eli käsin poiminnalla on taloudellisesti mahdotonta, mutta kiulukkatuotannossa voisi löytyä pieni markkinarako. Lähinnä tulee mieleen kotimainen kiulukkatuotanto lasten ruokien raaka-aineeksi. Myös lähimarkkinointiin voisi rakentaa pienimuotoista viljelyä. Oppia voi saada Ruotsista, missä omaa kiulukkatuotantoa on ainakin kokeiltu ja etsitty sopivia lajeja ja kehitetty koneellista korjuutakin teollisuuden raaka-aineeksi.

Ruusuja on useita lajeja, mutta tärkeimmät niistä kasvavat parhaiten aurinkoisilla ja lämpimillä, hyvin kalkituilla kivennäismailla. Monet villilajit kasvavat luonnossa jopa karkeilla ja karuilla kivennäismailla ja hyvin paahteisilla rinteillä, mutta viljelyssä on eduksi ainakin kohtuullisen hyvä multava puutarhamaa. Mitään tarkempia tietoja lannoituksesta ja istutustiheydestä on vaikea antaa, kun kokemuksia ei ole. Lähtökohtana voi olla esimerkiksi herukan viljelyohjeet.

Ruusu mielen ja ruumiin terveyden hoidossa

Terälehdistä uutettu ruusuöljy ulkoisesti käytettynä parantaa ja nuorentaa ihoa, sen jopa sanotaan korjaavan katkenneita ihon alaisia verisuonia. Aromaterapiassa ruusu kohentaa mielialaa ja parantaa erityisesti synnytyksen tai ihmissuhteen kariutumisen jälkeen ilmeneviä masennuksia. Ruusuöljytuotteilla on hoidettu mm. unettomuutta, kuukautishäiriöitä, impotenssia, heinänuhaa ja verenkiertohäiriöitä.

Kauneuden hoidossa käytetyn vanhan ajan ruusuveden voi valmistaa kotioloissakin. Sitä varten kerätään tuoksuvien ruusujen terälehtiä, laitetaan pari kourallista litraan vettä, kiehautetaan nopeasti, annetaan vetäytyä noin kymmenen minuuttia kannen alla ja siivilöidään. Jäähtynyt vesi pullotetaan ja säilytetään viileässä. Koska näin saadussa vedessä ei ole säilöntäaineita, sen pidempi säilytys vaatii pakastuksen.

Ruusujen tuoksutuotteilla uskotaan olevan mielialaa kohottavia vaikutuksia, minkä vuoksi kuivattujen ruusun terälehtien käyttö tuoksupusseissa ja lasiastioihin tehdyissä potpur -sekoituksissa on ollut ennen vanhaan suosittua. Ruusun terälehtien kuivatus on melko helppoa: kerätyt terälehdet levitetään esim. leivinpaperin päälle ja käännetään kerran.

Ruusunmarjoilla on lievä laksatiivinen eli ulostava vaikutus, joten ne ovat suosittuja lastenruokien raaka-aineena. Lähinnä korkean C-vitamiinipitoisuuden vuoksi niitä on käytetty kuumetaudeista toipumiseen. Niiden avulla lisätään myös vastustuskykyä mm flunssaa vastaan. Kansanomaisessa lääkityksessä ruusumarjoja on käytetty maksa-, sappi- ja sydänsairauksien torjunnassa ja verenpaineen alentamiseen.

Terälehdet ruuissa

Ruusujen terälehtiä voi käyttää myös ruokien valmistuksessa. Terälehdet antavat väriä ja kukkaista makua ruokiin ja tuovat osaltaan terveysvaikutuksia. Poimituista terälehdistä kannattaa poistaa vaalea tyviosa, koska siitä tulee kitkerää makua. Poiston voi tehdä niin, että kerää peukalon ja etusormen väliin nipun terälehtiä ja leikkaa tyvet kerralla koko nipusta.

Ruusuviinietikka valmistetaan liottamalla 5-6 päivää terälehtiä etikassa ja siivilöimällä uutos sen jälkeen. Sopiva seossuhde on 1 tilavuusosa terälehtiä ja 1 tilavuusosa etikkaa. Voimakkaan punaisista terälehdistä tulee paras väri ja aromikkuusaste riippuu lajin/lajikkeen aromipitoisuudesta.

Ruusuteen voi valmistaa sekoittamalla 1 kupillinen kuivattuja ruusun terälehtiä ja 100 g mustaa teetä. Sekoitusta otetaan 1 teelusikallinen kuppia kohden, kaadetaan päälle kiehuvaa vettä ja annetaan hyvin hautua ennen nauttimista. Valmis ruusuteesekoitus voidaan säilyttää tiiviissä lasipurkissa.

Kandeerattuja eli sokeroituja terälehtiä voi käyttää mm kakkujen koristeluun. Kandeeraus tapahtuu niin, että terälehdet (vaalea tyvi poistettuna!) kastellaan vatkatussa munanvalkuaisessa ja vanilliinisokerissa ja kuivataan leivinpaperilla peitettynä alle 50 asteisessa uunissa.

Ruusuhyytelön valmistukseen tarvitaan esim. 300 g terälehtiä, 1 sitruunan mehu, 1 l vettä, 1 pussi Melatiinia ja 750 g sokeria. Terälehdet haudutetaan kiehuvassa sitruunavedessä n. 10 minuutin ajan, siivilöidään, lisätään hyytelöimisaine ja kiehautetaan vielä 1 minuutti, minkä jälkeen lisätään sokeri ja annetaan kiehua vielä minuutin verran. Vaahto kuoritaan ja seos tölkitetään esim. Atamon-liuoksella desinfioituihin lasipurkkeihin. Aromi riippuu ruusulajista, perinteisesti hyvä hyytelö on saatu vanhasta apteekkarinruususta (R. gallica ¤Officinalis¤).

Ruusunmarjojen käyttö

Ruusunmarjat kerätään täysin kypsinä eli silloin kun väri on kukkeimmillaan. Ylikypsien kiulukoiden vitamiinien ym. terveysaineiden pitoisuus laskee. Korjatuista kiulukoista poistetaan kannat ja terälehtien jäänteet. Tämän jälkeen kiulukat yleensä halkaistaan ja sisältä poistetaan siemenet ja muut ylimääräiset osat. Näin valmistetut kiulukat voi joko kuivata, pakastaa tai valmistaa soseeksi tai hilloksi.

Jos käytössä ei oli kuivuria, niin kiulukoiden kuivauksen voi tehdä niin, että pitää niitä ensin pari tuntia 50 asteisessa uunissa ja sen jälkeen kuivassa huoneilmassa. Kuivauksessa kiulukat menettävät vähemmän vitamiineja kuin useimmat kasvikset. Ne voi säilyttää sellaisenaan tai jauhaa, jolloin saadaan hyvää raaka-aineita teehen ja moniin jälkiruokiin.

Soseista , jotka voi myös pakastaa, voi valmistaa kiisseleitä, keittoja ja juomia. Soseeksi valmistettaessa marjoja ei tarvitse välttämättä halkaista ja perata siemenistä, jos keittää ne kokonaisina ja puristaa mm yleiskoneen sosepuristimen siivilän läpi.

Hillotut ruusunmarjat valmistetaan keittämällä perattuja kiulukoita etikka-sokeriliuoksessa, jonka voi maustaa neilikalla ja kanelilla. Muutaman minuutin keiton jälkeen seoksen voi kaataa esim. kuumentamalla desinfioituihin tölkkeihin ja jäähdyttää ennen kellariin viemistä.

Ruusunmarjakeittoja voi valmistaa tuoreista tai kuivatuista kiulukoista tai soseesta. Kiulukoita tarvitaan 1 litra tuoreita tai 3 dl kuivattuja 3 litraan vettä. Kuivatut kiulukat kannattaa liottaa yön yli ennen keittämistä. Kiulukoita keitetään kunnes ne pehmenevät, jonka jälkeen keitos siivilöidään. Sen jälkeen lisätään maun mukaan sokeria tai rusinoita ja keitetään uudelleen n. 10 minuuttia sekoittaen joukkoon kylmään veteen liotettua perunajauhoa 2-3 ruokalusikallista.

Kiisseli voidaan valmistaa samoin kuin keitto, mutta perunajauhoa tai muuta suurustetta tarvitaan enemmän eli 3-3,5 ruokalusikallista litraa kohden.

Kuuman terveysjuoman voi valmistaa kaatamalla ruusumarjasoseen päälle kiehuvaa vettä ja makeuttamalla juoma hunajalla.

Ruusunmarjatee voidaan valmistaa tuoreista tai kuivatuista sekä kokonaisista tai jauhetuista ruusunmarjoista. Kuivattuja ruusunmarjoja tarvitaan 1 ruokalusikallinen kokonaisina tai 1 teelusikallinen jauhettuna yhtä kupillista kohden. Kokonaisten marjojen päälle kaadetaan kiehuvaa vettä ja haudutetaan noin tunnin ajan. Ruusunmarjajauho lisätään veteen, jota keitetään 5-10 minuuttia, minkä jälkeen tee siivilöidään.

Ruusunmarjoista voi valmistaa mehunkeittimellä mehua kuten muistakin marjoista. Ne sopivat myös viinin valmistukseen.

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!