Levän kasvun vähentäminen ravinneliuoksissa

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

”Erilaiset levät lisääntyvät yleisimmin kosteissa, ravinnepitoisissa ja valoisissa olosuhteissa. Ravinneliuokset ovat täten mitä otollisin kasvualusta levien kasvulle. Lannoitteiden emoliuos- eli perusliuossäiliöt jäävät kiireessä helposti peittämättä, jolloin pöly, roskat ja siitepöly pääsevät lentämään vapaasti ravinneliuokseen. Levät alkavat salakavalasti kasvaa ja lisääntyä viimeistään lannoitteiden sekoitussäiliössä. Jos lannoitteensekoittimen jälkeen ei ole asennettu tehokasta hiekkasuodatinta, joudutaan pienitehoisia lamelli- ym. suodattimia puhdistamaan aivan liian usein.

Mitkä levät viihtyvät lannoite- ja kasteluautomaatikassa?

Rihmamainen viherlevä muodostaa nöyhtämäistä kasvustoa, joka tukkii lamellisuodattimet nopeasti. Viherlevät vaativat yleensä valoa kasvaakseen, joten perusliuossäilöissä pitää olla tiivis kansi ja säiliön pitää olla valoa läpäisemätöntä muovia tai lasikuitua. Viherlevät ovat erittäin yleisiä luonnossa kaikkialla sekä vesistöissä että maalla. Leviä tulee jatkuvasti lisää kasteluvesien mukana. Eniten leviä on lämpimissä lampi-, järvi- ja ojavesissä, mutta myös pohjavesissä.

Yhtymälevät muistuttavat viherleviä. Yhtymälevät lisääntyvät suvuttomasti jakaantumalla kahtia ja suvullisesti kahden solun sisällön yhdistymisen kautta. Tässä muodossa levä voi selvitä epäsuotuisan kauden yli, koska yhtymäitiön ympärille kehittyy paksu piikkinen tai nystyräinen seinämä. Keltaleville ovat tyypillisiä lepoasteet, jotka ovat rakenteeltaan pyöreitä ja paksuseinäisiä. Keltalevät lisääntyvät yleensä kahtia jakaantumalla.

Piileviä kasvaa kaikentyyppisissä vesistöissä ja maalla kosteissa paikoissa. Niiden kuori muodostuu piioksidista ja se muistuttaa rakenteeltaan rasiaa. Panssarilevillä on pensasmainen kasvutapa. Sinileviä ympäröi yleensä limakerros. Ne ovat väriltään sinertäviä, punaisia, harmaita tai ruskeita.

Kuinka perusliuokset tehdään oikein?

Perusliuoksen valmistuksessa on käytettävä mahdollisimman lämmintä vettä, vähintään + 20 C-asteista, koska osa lannoiteraaka-aineista ei liukene kylmään veteen. Osa valokurkun viljelijöistä on siirtynyt +5-10 -asteista kasteluvettä kasvualustan lämpötilan laskemiseksi. mutta näin kylmää vettä ei sovi käyttää lannoitteiden liuotuksessa. Jos lämmintä vettä on saatavilla niukasti, lannoitteet on esiliuotettava 50-100 litran muovisaavissa.

Ennen kuin lämmin vesi ja lannoitteet sekoitetaan on tarkistettava, onko säiliöiden reunoihin kasvanut levää. Perusliuossäiliöt puhdistetaan huolella, jos ne eivät ole puhtaita. Moniravinteisilla kastelulannoitteilla, kalkkisalpietarilla ja piilannoitteilla pitää kullakin olla oma perusliuossäiliö, koska ne saostuvat väkevinä keskenään. Typpihappoa lisätään kaikkiin muihin perusliuossäiliöihin paitsi ei piilannoitteiden joukkoon, koska ne saostuvat hapoilla.. Typpihapon avulla vähennetään levän ja muiden pieneliöiden kasvamista perusliuoksessa. Tosin osa levistä pystyy kasvamaan myös happamissa ravinneliuoksissa.

Mitä lannoitteiden sekoitussäilöissä pitää tarkistaa?

On tarkistettava, etteivät perusliuossäiliöiden lannoitteet pääse saostumaan keskenään eli suuttimien on suihkutettava lannoiteliuokset eri puolelle sekoitussäiliötä. Sekoitussäiliön seinämien on pysyttävä puhtaina. Se on pestävä aika ajoin korkeapainepesurilla kiehuvan kuumalla vedellä aivan puhtaaksi.

Hiekkasuodattimien käyttö

Hiekkasuodattimien asentaminen lannoiteautomatiikan jälkeen on ensiarvoisen tärkeää, vaikka käytössä olisi puhdas kasteluvesi, koska lannoitteiden sekoitussäiliössä alkaa kasvaa helposti erilaisia leviä, jotka tukkivat nopeasti pienitehoiset lamellisuodattimet. Jos vedessä on levän lisäksi runsaasti humusta ja rautaa, pitää hiekkasuodattimia olla vähintään kaksi, jotka kytketään rinnakkain eikä peräkkäin.

Monissa nykyaikaisissa hiekkasuodattimissa on automaattinen huuhtelu paineen laskiessa liian alhaiseksi. Kunnallisilla vesilaitoksilla käytetään yleisesti monikerrossuodattimia, joissa on kaksi tai kolme suodattavaa kerrosta. Karkeimmat epäpuhtaudet jäävät ylimmäiseen kvartsihiekkakerrokseen ja hienoimmat alimmaiseen hydroantrasiittikerrokseen.

Kastelujärjestelmän puhdistus ja desinfiointi vähintään kerran vuodessa

Orgaanisen aineksen (levät, bakteerit, sienet ym) poisto natriumhypokloriitilla1. Huuhtele koko kastelujärjestelmä lämpimällä vedellä.
2. Sulje johtokyky- ja pH-mittari. Täytä kastelujärjestelmä liuoksella, jossa on 3 litraa 15 prosenttista natriumhypokloriittia 100 litrassa vettä. Lopeta annostelu, kun suuttimesta tulevan liuoksen pH on 10.
3. Anna liuoksen seisoa kastelujärjestelmässä 24 tuntia. Anna 12 tunnin kuluttua joka tunti 30-60 sekunnin kastelu. Aja liuosta 24 tunnin kuluttua kunnolla lannoitteiden sekoitussäiliön, runko- ja liitosputkien, suodattimien ja koko kastelujärjestelmän läpi. Huuhtele lopuksi koko kastelujärjestelmä lämpimällä vedellä puhtaaksi natriumhypokloriitista.

Natriumhypokloriittia käytettäessä on käytettävä hengityssuojainta, koska se kaasuuntuu helposti ilmaan ja kehittää myrkyllistä kaasua happojen kanssa. Se on erityisen vaarallista silmille. Natriumhypokloriittiliuoksen (15 %) pH on 14 ja se on hapettava ja syövyttävä aine. Ruostumaton ja haponkestävä teräs syöpyvät nopeasti sitä käytettäessä. ”

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!