”Torikauppiaat tappelevat siitä, kuka saa ostaa Sariola-lajiketta, kertoo puutarhuri SULHO LEHTONEN Pakurlan hedelmätarhalta Paimiosta. Lehtosen mielestä talvilajikkeena olisi Linda paljon parempi kuin Lobo.
– Kävi kuitenkin niin, että Lobo otettiin viljelyyn
Omenanviljelijöillä on vankkoja mielipiteitä lajikkeista. Sulho Lehtonen on hoitanut Pakurlan 10 hehtaarin suuruista hedelmätarhaa monta vuosikymmentä. Tänä keväänä Pakurlassa istutetaan ensimmäinen hehtaari kääpiöiviä omenapuita.
– Lobo on meillä tärkein ja varmin lajike. Lobon sijaan viljelyssä voisi olla yhtälailla Lindaa, joka tuotiin Kanadasta 30-luvulla yhdessä Lobon kanssa. Linda olisi tosi hieno lajike. Se kestää ruven – toisinkuin Lobo. Linda myös säilyy jopa maaliskuulle saakka, kun Loboa pystytään säilyttämään vain tammikuulle, haikailee Sulho Lehtonen.
– Sariola on erittäin hyvän makuinen, mutta sen sato on heikko. Puu vaatii voimakasta leikkausta, kertoo Lehtonen.
Lehtosta surettaa Punaisen Atlaksen kohtalo.
– Sen kysyntä on romahtanut. Ahvenanmaalta myytiin Atlasta raakana, ja pilattiin näin lajikkeen imago. Lajike tulee säilyttää vähintään kaksi viikkoa varastossa, jotta sen maku tulee hienoksi.
-Jaspi on ylivoimainen lajike. Se on kuitenkin lyhytkantainen ja hedelmät ovat ryppäässä, jolloin ne eivät sovi kasvamaan ja osa putoaa maahan, selostaa Lehtonen.
-Samo on hyvin satoinen. Sen poiminnassa on oltava tarkkana, sillä se ei putoa herkästi. Poimintakypsä ja kypsä ovat eri asia, neuvoo Lehtonen.
-Maikki on arka muumiotaudille. Se ruskettuu myös herkästi sisältä. Pakurlassa on myös viljelyssä Raikea . Valkea kuulas on taasen tärkeä pölyttäjä.
– Vesimyyrävaaran vuoksi emme käytä katekangasta omenarivissä. Tihkuletku on käytössä, paljastaa Lehtonen.
Omenat kauppakunnostetaan tilalla. Tilalta on suoramyyntiä asiakkaille yksi tunti iltapäivisin. Pääosa sadosta menee torikauppiaille.
– Kuuden hengen porukka pystyy pakkaamaan 4000 kiloa työpäivässä omenaa, arvioi Lehtonen.”