Etelä-Pohjanmaan pelloilta löytyy uusia mahdollisuuksia marjojen, avomaavihannesten, öljykasvien ja nurmisiementen tuotantoon. MTT:n Uutta vipuvoimaa kasvi- ja puutarhatuotantoon Etelä-Pohjanmaalla -hankkeessa (VIPU) haettiin vauhtia viljelyyn avaamalla tuotannon pullonkauloja.
Tyrniä viljellään Suomessa 200 hehtaarin alalla, josta lähes puolet on Etelä-Pohjanmaalla. Viljelyn ongelmana on ollut ulkomaisten, ilmastoomme sopimattomien lajikkeiden käyttö, jolloin talvivauriot ja versolaikkutauti ovat jättäneet pellot joinakin vuosina täysin ilman satoa. Kotimaiset lajikkeet ovat talven- ja taudinkestäviä, mutta niiden marjat ovat pieniä.
– Jotta kohtuuhintainen raaka-aineen tuotanto olisi mahdollista, on tyrnin poiminta saatava koneellistettua. Tutkimme hankkeessa leikkuukorjuu-menetelmää, jolla Saksassa korjataan kaikki tyrnisato, Ruotsissakin menetelmää on testattu hyvin tuloksin. Tähän on vain löydettävä sopivat lajikkeet, sanoo tutkija Sanna Kauppinen.
Leikkuukorjuussa sato-oksat leikataan marjoineen ja pakastetaan, jonka jälkeen marjat, lehdet ja oksat erotellaan ravistelemalla ja seulojen avulla. Marjakoko ja marjan irtoavuus eivät ole ratkaisevia tekijöitä vaan lajikkeen sadontuottokyky.
Leikkuu-menetelmällä marjasatoa ei saada joka vuosi, koska leikkauksessa menetetään uudet versot, jotka tuottaisivat satoa seuraavana vuonna.
– VIPU-hankkeessa on pyritty löytämään leikkaamista kestäviä ja uudistumiskykyisiä lajikkeita, jotka pystyvät tuottamaan usean kilon sadon joka toinen tai joka kolmas vuosi. Lajiketestauksiin otetaan luonnonkantayksilöitä pitkin Pohjanlahden rannikkoa sekä muutamia venäläisten ja luonnontyrnien risteytyksiä.
– Alustavia tuloksia potentiaalisista lajikkeista saadaan noin kymmenen vuoden päästä, kun kaksi satoa on korjattu, lupaa Kauppinen.
Ruvenkestäviä porkkanalajikkeita ’Fontanan’ rinnalle
Etelä-Pohjanmaalla porkkanaa tuotetaan noin sadalla hehtaarilla. Pääosa sadosta menee jatkojalostukseen, joten viljelykokeissa keskityttiin teollisuusporkkanan lajiketestauksiin. Pitkään viljelyssä olleen ’Fontana’-lajikkeen rinnalle löytyi lupaavia uutuuslajikkeita, joista Olimpo ja Silvano-lajikkeita suositellaan tiloille koeviljelyyn.
– Vuoden 2010 sadossa oli runsaasti porkkanarupea lukuun ottamatta näitä ’Olimpo’- ja ’Silvano’-lajikkeita, jotka olivat täysin ruvenkestäviä. Fontana-lajikkeen rupitartunta oli erittäin voimakas. Molempien juuri on tasaisen kartiomainen ja sileäpintainen ja soveltuu hyvin kuorintaan. Lajikkeet kestävät myös pitkää varastointia, kertoo vanhempi tutkija Pirjo Kivijärvi.
Porkkanan lannoituskokeissa verrattiin orgaanista, hidasliukoista lihaluujauho-lannoitetta (Viljo) tavanomaisiin helppoliukoisiin lannoitteisiin.
Porkkanoiden nitraattipitoisuudessa oli suuri ero eri lannoitusmenetelmien välillä molempina koevuosina. Viljo-lannoitettujen porkkanoiden nitraattipitoisuus oli 55 mg/kg ja 93 mg/kg. Tavanomaisesti lannoitettujen porkkanoiden nitraattipitoisuudet olivat 390 mg/kg ja 210 mg/kg.
– Nitraattipitoisuudella on merkitystä mm. lastenruokateollisuudessa, sillä EU:n asetuksessa määritellään imeväisten ja pikkulasten elintarvikkeissa sallituksi nitraatin enimmäispitoisuudeksi 200 mg/kg, kertoo projektipäällikkö Veikko Hintikainen.
Toisaalta Viljo-lannoitteen ongelmana oli levitys ja lannoitteen sijoittaminen peltoon, koska lannoiterakeiden pinnalla oleva rasva vaikeutti lannoitteen tasaista valumista lannoiteyksikössä. Rakeet myös tukkivat lannoitevantaita. Tavanomaisilla, helppoliukoisilla lannoitteilla saatiin selkeästi korkeammat hehtaarisadot kuin Viljo-lannoitteella.
Lue Puutarha-Sanomista artikkeli Seppo Koivumäestä, joka poimii tyrnin pakastetuista oksista. Näköislehden hinta on 5 €, jonka voit maksaa luottokortilla tai verkkopankilla.