Raportti taimimateriaalin kaupasta Suomen ja Venäjän välillä

MTT:n tutkimussarjassa on ilmestynyt ”Marja- ja hedelmäkasvien taimimateriaalikaupan edellytykset Suomen ja Venäjän välillä” -niminen raportti. Sen ovat laatineet Alina Sinisalo, Anu Koivisto ja Sanna Kauppinen.

Marja- ja hedelmäkasvien kauppa Suomen ja Venäjän välillä on ollut melko vähäistä. Pietarin alueen ja Luoteis-Venäjän ilmasto on hyvin Suomen kaltainen, mikä mahdollistaisi samojen lajien ja lajikkeiden viljelyn kummallakin puolen rajaa.

Suomen lainsäädännössä on melko paljon rajoitteita koskien taimimateriaalin ulkomaankauppa Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kanssa. Näiden rajoitteiden taustalla on tavoite suojella Suomen kasvinterveyttä.

Tulipoltteen isäntäkasvit, kuten omena ja päärynä, ovat tuontikiellossa. Näiden kasvilajien taimia saa ainoastaan tuoda tutkimus- tai lajikejalostuskäyttöön Eviran myöntämällä erikoisluvalla.

Mansikan taimia saa tuoda Venäjän Euroopan puoleisesta osasta, muttei Aasian puoleisesta osasta. Kirsikoita ja luumuja saa tuoda ainoastaan lepotilaisena. Helpointa tuonti on herukoiden, vadelmien ja mustikoiden taimimateriaalin osalta.

Orgaanisen maa-aineksen ja kasvualustan tuonti sellaisenaan on kielletty. Kasvien mukana saa olla maa-ainesta, mutta sillä pitää olla kasvinterveystodistus. Suomesta Venäjälle vietäessä merkittävin rajoitus on se, ettei kasvualustaa saa viedä. Sen sijaan puhtaan turpeen vienti on sallittua.

Venäjän lainsäädäntö ei periaatteessa rajoita vietäviä kasvisukuja ja lajeja. Vientitoimenpiteeseen on kuitenkin hyvä varata riittävästi aikaa, sillä vientierien Venäjän lain mukaisuutta tarkastellaan tapauskohtaisesti. Suomen lainsäädäntö ei aseta normaalia taimituotannosta poikkeavia vaatimuksia vietäville taimierille. Näin ollen viennissä tuleekin noudattaa vastaanottajamaan lainsäädäntöä ja sen määrittelemiä vaatimuksia taimimateriaalille.

Voit lukea raportin alla olevasta linkistä.

Lue MTT:n raportti 23