EU:n komissio julkaisi tiedonantonsa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta 18.11.2010. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan tiedonannon pohjalta on hyvä lähteä käymään keskusteluja ja neuvotteluja Suomen maatalouden ja maaseudun tarpeista.
– Tiedonanto antaa kehyksen jatkovalmistelulle. Siinä on otettu huomioon eurooppalaisen maatalouden tulevaisuuden haasteet ja eri maiden näkemyksiä politiikan kehittämisestä. Mielestäni komissio on onnistunut tässä hyvin, ministeri Anttila toteaa.
– Käydessään kesällä Suomessa maatalouskomissaari Ciolos korosti, että CAP-uudistuksessa on otettava huomioon 27 jäsenmaan tarpeita, mukaan lukien pohjoisten ja syrjäistenkin alueiden tarpeet, koska ruoantuotantoa tarvitaan kaikkialla EU:ssa. Tämä komissaarin mielipide näkyy nyt julkaistussa tiedonannossa. Suomelle, joka on maailman pohjoisin maatalousmaa ja jossa tuotanto-olosuhteet ovat luonnonoloista johtuen vaikeat, komissaarin näkemys on erittäin tervetullut, Anttila korostaa.
Tukijärjestelmää pyritään yksinkertaistamaan
Maa- ja metsätalousministeri Anttilan mukaan Suomelle erityisen tärkeitä kysymyksiä ovat epäedullisten alueiden luonnonhaittakorvauksen kansallisen osarahoituksen säilyminen, maatalouden ympäristötuen kehittäminen ja EU:n kokonaan rahoittamien tuotantoon sidottujen tukien jatkuminen. Lisäksi tukijärjestelmiä on pystyttävä yksinkertaistamaan huomattavasti.
– Tiedonanto ei ole niin yksityiskohtainen, että sen perusteella voisi arvioida eri maiden mahdollisia tukieurojen lisäyksiä ja menetyksiä. Asiat tarkentuvat neuvottelujen kuluessa, Anttila muistuttaa.
Komissio kaavailee nykyistä vihreämpää maatalouspolitiikkaa. Politiikka perustuisi edelleen kahteen ns. pilariin. Ensimmäisen pilarin tuet eli EU:n kokonaan rahoittamat suorat tuet jakaantuisivat nykyistä tasaisemmin jäsenvaltioiden välillä. Anttilan mukaan tämä kysymys on monelle maalle yksi neuvottelujen vaikeimmista asioista.
– Suomen tuki on lähellä EU:n keskiarvoa, joten Suomelle tämä ei ole kovin ongelmallista. EU:n laajuiseen tasatukeen ei kuitenkaan voida mennä, koska kustannustaso on hyvin erilainen eri maissa.
Toisen pilarin tuet eli maaseudun kehittämistuet keskittyisivät kilpailukyvyn, innovaatioiden ja ympäristönsuojelun edistämiseen sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan ja luonnonvarojen kestävän käytön tukemiseen. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden on komission mielestä oltava nykyistä paremmin kohdennettuja ja tavoitteellisempia.
Tuottajien neuvotteluvoimaa vahvistetaan?
Komissio esittää, että nykyisen kaltaiset maatalouspolitiikan markkinatoimet säilytetään turvaverkkoina markkinoiden kasvavaan vaihteluun vastaamiseksi. Komissio aikoo tehdä esityksiä maatalouden markkinoiden tehokkaamman toiminnan takaamiseksi. Suunnitelmissa on mm. elintarvikeketjun epätasapainoisen neuvotteluaseman tasapainottamista, sopimussuhteiden kehittämistä ja läpinäkyvyyden lisäämistä.
Maatalouspolitiikan uudistuksella komissio haluaa ylläpitää elinvoimaista elintarviketuotantoa, luonnonvarojen kestävää käyttöä ja tasapainoista alueellista kehitystä. Keskeisiä haasteita ovat ruokaturvan ylläpito EU:ssa ja koko maailmassa, ympäristönsuojelun lisääminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä maaseutualueiden talouden ja työllisyyden turvaaminen.
Tavoitteena on, että tiedonannosta käytyjen keskustelujen pohjalta maatalousministerit antaisivat päätelmänsä tiedonannosta keväällä 2011. Lainsäädäntöehdotukset komissio esittää heinäkuussa 2011. Neuvosto päättää lainsäädäntöehdotuksista yhdessä Euroopan Parlamentin kanssa yhteispäätösmenettelyllä. Lainsäädäntöpaketista tehdään päätökset todennäköisesti kesän 2012 – alkuvuoden 2013 välisenä aikana.
Linkki: Komission työohjelmaluonnos yhteisen maatalouspolitiikan kehittämiseksi vuoden 2013 jälkeen
Linkki: Kuvaus yhteisistä toimintatavoista (englanninkielinen)