Viljelysopimus on satovahinkokorvauksen edellytys

Puutarhakasvien tuottajan tulee tästä vuodesta lähtien tehdä tuotteet jalostavan yrityksen kanssa vuosittainen viljelysopimus 30.4. mennessä, jotta tuottaja voi saada korvausta satovahingon sattuessa. Vanhat, useampivuotiset sopimukset eivät enää kelpaa, vaan sopimus on tehtävä vuosittain. Sopimuksen solmimisen määräaika on vaihtunut toukokuun lopusta huhtikuun loppuun, kertoo Pirjo Kuusela Maaseutuvirastosta.

Satovahinkokorvausta voidaan maksaa teollisuuden sopimustuotannossa olevien puutarhakasvien tuottajille (punajuurikas, porkkana, lanttu, valko- eli keräkaali, kukkakaali, avomaankurkku, tarhaherne ja herukat), jos kasvavalle tai korjuuvaiheessa olevalle kasvustolle aiheutuu satovahinko. Monet puutarhakasvit, kuten mansikka, ei kuulu korvattaviin kasveihin. Korvausta haetaan kunnasta lomakkeella 118, jonka liitteenä toimitetaan ajoissa laadittu viljelysopimus puutarhatuotteista.

Sopimuksen sisältövaatimuksia on tarkennettu

Pirjo Kuuselan mukaan tuottajan ja tuotteet jalostavan yrityksen välisen viljelysopimuksen sisältövaatimuksia on tarkennettu.

– Sopimuksesta tulee ilmetä sopimusosapuolet eli tuottaja ja ostajana toimiva jalostuslaitos. Hakija tai hänen perheenjäsenensä ei voi omistaa jalostuslaitosta kokonaan tai pääosin. Jos sopimuksen tekee usean viljelijän puolesta heidän yhteenliittymänsä tai erillinen yhteisö, sopimukseen on liitettävä jäsenluettelo.

– Sopimuksessa tulee esittää tuotteiden jalostustapa, hinnan määräytymisen perusteet, sopimusmäärät, sopimusalat ja sopimusvuosi sekä allekirjoitukset ja päiväys. Musta-, puna-, valko- tai viherherukan viljelysopimukseen tulee kirjata lohkot, joita sopimus koskee, tähdentää Kuusela.

Kuvaus tuotteiden jalostustavasta tarkoittaa selvitystä raaka-aineen käsittelystä jalostetuksi tuotteeksi. Jalostukseksi ei hyväksytä pelkkää pakastusta, tuoretuotteen kauppakuntoon saattamista ja pussitusta eikä tuotteiden pesemistä, multausta tai muuta käsittelyä, joka ei muuta tuotetta selkeästi jalosteeksi.

– Hinnan määräytymisen perusteena voidaan pitää joko viljelysopimuksessa määriteltyä kiinteää hintaa tai määrittelyä siitä, miten lopullinen kauppahinta asetetaan. Tällainen määrittely voi olla esimerkiksi sadon myynti ”päivän hintaan” tai sopimukseen alustavasti kirjatun hinnan vahvistaminen kaupantekovaiheessa, kertoo Pirjo Kuusela Maaseutuvirastosta.