Kimmo Tiilikaisen tie viljelijästä ministeriksi

Itämeren rehevöitymisen johdosta maatalouden ravinnepäästöt ovat päivittäin esillä poliittisessa keskustelussa. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on tyytyväinen viljelijöiden myönteiseen asenteeseen ja toimiin ympäristön huomioon ottamisessa. Ministeri Tiilikaisen haastattelu on julkaistu PUUTARHA-SANOMAT -lehden numerossa 10/2007.

Metsänhoitaja Kimmo Tiilikaisella on hyvä tausta ympäristöministeriksi, sillä hän on luomuviljelijä sekä aktiivinen luonto- ja lintuharrastaja. Toisen kauden kansanedustaja Tiilikainen (Kesk.) valittiin ympäristöministeriksi jo hallitusta muodostettaessa Paula Lehtomäen äitiysloman ajaksi.- Ministerityöt ovat aina pätkähommia. Näillä näkymin työ kestää maalis-huhtikuulle, arvioi Tiilikainen.

Haastattelua edeltävän yön Kimmo Tiilikainen on viettänyt eduskunnassa potilasturvalain lähetekeskustelussa, ja uusi työpäivä alkaa neljän tunnin unien jälkeen Puutarha-Sanomien haastattelulla, seuraavana vuorossa ovatkin MTK:n edustajat.

– Viestini on, että maatalouden osuutta Itämeren suojelussa ei pidä liioitella eikä vähätellä. Viljelijöitä ei pidä syyllistää eikä väittää, että mitään ei ole tehty. On tehty paljonkin, ympäristötuki on ollut vastikkeellista. Lannoitteiden käyttö on alentunut, karjanlannan levitys on tarkoin ajoitettua, vesistöjen reunoilla ovat suojakaistat, pelloilta otetaan viljavuusanalyysit sekä lisäksi on erityistoimenpiteitä, luettelee Tiilikainen.

Kuluttajain luottamusta ympäristöteoilla

– Työtä on tehty, mutta tulokset eivät näy riittävän hyvinä. Työtä on jatkettava. On mukava havaita, että tuottajakunta on aktivoitunut. MTK järjesti äskettäin tutkijoiden ja viljelijöiden Itämeri-seminaarin, toteaa ministeri tyytyväisenä.

Ministeri Tiilikainen on innostunut Lounais-Suomessa alkavasta pilottihankkeesta, jossa etsitään tilatasolta lähtien tapoja, joilla ympäristöohjelmasta saataisiin parhaat tehot irti. Hankkeen rahoittajina ovat sekä ympäristöministeriö että maa- ja metsätalousministeriö

– Viljelijöiden kiinnostus ja halu tehdä on noussut tuntuvasti. Olen halunnut rohkaista heitä. Ei kannata jäädä vaikertamaan, että meitä lyödään, vaan aktiivisesti tulee hakea ratkaisuja, jotka ovat ymmärrettäviä ja suositeltavia.

– Kun kuluttajat luottavat ruuan puhtauteen ja turvallisuuteen, tulee heidän voida luottaa myös siihen, että tuotteet on tuotettu ympäristönäkökulmasta kestävällä tavalla, paaluttaa ministeri Tiilikainen näkemyksensä.

Biomassan viljelystä lisätienestiä?

Kimmo Tiilikainen näkee, että luomuviljelyn lisääminen voi olla osittaisratkaisu Suomen ravinnepäästöjen vähentämisessä.

– Syy maatalouden vesistökuormitukseen on nautakarjan puuttuminen Etelä- ja Lounais-Suomesta. Viljelyssä ei ole monivuotista nurmea, joka estäisi eroosiota ja sen mukana ravinteiden huuhtoutumista. Luomukiertoon monivuotinen nurmi kuuluu.

– Luomuviljalla on hyvä kysyntä ja hinnat ovat nousseet. Luomuun erikoistuneille kasvinviljelytiloille olisi oma tilaus. Viljelykierrossa olevaa vihermassaa voitaisiin käyttää biokaasulaitoksissa, kaavailee ministeri Tiilikainen. Saksassa on karjatalouden yhteydessä 3000 biokaasulaitosta, jotka tilan oman energiatarpeen lisäksi myyvät myös sähköä verkkoon.

– Energiasta on niukkuutta ja ravintotuotannon tarpeeseen nähden peltoa on liikaa 500 000 hehtaaria. Voisiko elintarvikkeiden ja energian tuotanto yhdessä antaa viljelijöille mahdollisuuden kannattavaan tuotantoon?, kysyy Tiilikainen.

Tiilikaisen mukaan perusteellisilla tilatasoilla tehtävillä tutkimuksilla ja testauksilla on selvitettävä, onko monivuotisen nurmen viljelyllä biokaasutukseen taloudellista kannattavuutta. – Tämä ei ministerin kirjoituspöydän ääressä selviä.

– Jos biomassan kasvatus nojaisi typpeä sitoviin kasveihin, kuten puna-apilaan, kasvusto voisi imeä maassa olevia fosforivarastoja pois herkiltä alueilta. Se voisi olla parempi kuin alueiden viljelemättä jättäminen.

Luomu ja paikallisuus ovat avain kaupan tiskiin

Ministeri Kimmo Tiilikainen uskoo luomun tulevaisuuteen.- Suomen rajojen ulkopuolella luomun markkinaosuudet ovat kasvaneet ripeästi, mutta Suomessa on tasannevaihe. Volyymit ovat vakiintuneet. Pieni joukko ammattitaitoisia huippuviljelijöitä tyydyttää tukkuliikkeiden kautta kulkevan vihannestarjonnan.

– Ne viljelijät, jotka ovat vahvasti panostaneet luomuun, pärjäävät. Luomu ei kuitenkaan ole kultakaivoshommaa. Tiilikaisen mukaan tukkukaupan luomuvihannesten valikoima on suppea: on vain tomaattia, porkkanaa, sipulia, kaalia ja perunaa.

– Volyymituotteissa luomu on lohkaissut oman osansa, kun kriittinen määrä ylittyy ja tavara kulkee. Perusvihannesten ulkopuolella luomuvihannesten kaupan tiskiin saaminen on kiinni viljelijöiden omasta aktiivisuudesta. Viime vuosina kauppojen suoratoimittajaksi pääsy on vaikeutunut. Mahdollisuuksia on, mutta se vaatii viljelijältä extra-innostusta ja -panostusta.

Tiilikainen viittaa omiin kokemuksiin siitä, kuinka 2000-luvun alussa Etelä-Karjalan marketeissa sesonkiaikana myydyt avomaankurkut olivat pelkästään hänen luomumenetelmin viljelemiä.

– Kaupat saivat laatua ja joustavia toimituksia sekä hävikit olivat olemattomia. Kaupat olivat valmiita maksamaan näistä seikoista lisähintaa, eikä varsinaista luomulisää tarvittukaan.

– Kauppojen kanssa kampanjoitiin yhdessä milloin nippusipulista ja milloin nippuporkkanasta. Luomu ja paikallisuus tukevat toisiaan. Niiden avulla yhdessä on paremmat mahdollisuudet päästä kauppojen suoratoimittajaksi, sanoo vihannesviljelijä Kimmo Tiilikainen.

Luo Puutarha-Sanomista lisää Kimmo Tiilikaisen haastattelusta. Hän kertoo, kuinka ”multaa on kynsien alla” vieläkin. Voit tilata lehden oikean palkin linkistä.