Inkoolainen Ralph Köhler on saanut korjattua puolen miljoonan kilon sokerijuurikassadon. Sato odottaa kuljetusta sokeritehtaalle.
– Viljelyala on tänä kesänä ollut 12 hehtaaria. Ensin annettiin 9 hehtaarille sopimus, mutta sitä saatiin nostettua.
– Juurikkaat ajetaan syksyllä Säkylän tehtaalle, kun ne 20 vuoden ajan olivat menneet Saloon, mutta sieltä tehdas lopetettiin. Nyt viimeinenkin tehdas saatetaan laittaa kiinni, pelkää Ralph.
– Jos sokeri lähtee Suomesta, niin pitää kysyä, mikä seuraavaksi lähtee.
Vaikka sokerijuurikkaan kannattavuus on rahdin pidentymisen vuoksi laskenut, haluaa Ralph Köhler pitää juurikkaan tilan viljelykierrossa. Tilalla on peltoa 66 hehtaaria, josta viljalla suurin osa. Rypsiä on 10 hehtaaria.
– Sokerijuurikkaan kohtalo on nyt tanskalaisen Daniscon käsissä. Ranskassa sokerijuurikkaan sato on 70 tonnia ja meillä se on 40 tonnia, joten on vaara, että tuotanto siirtyy Keski-Eurooppaan.
– Suurin ongelma sokerijuurikkaan loppumisessa olisi koneiden jäänti romuksi. Kukaan ei niitä Euroopassa osta. Meillä on hankittuna ruotsalainen 3-rivinen nostokone.
– Kun juurikkaan viljelyala on 16 000 hehtaaria, niin ei voi ajatella, että koneita ruvettaisiin hyödyntämään lantun tai jonkun muun juureksen viljelyssä. Markkinat eivät riittäisi.
Viljan hinnan nousu näkyy Köhlerin omistaman Stor-Breds-nimisen tilan tuloksessa.
– Viljan myyntihinta on noussut vuodessa noin 100 euroa tonnilta ja on nyt noin 250 euroa. Kuitenkaan hinnat eivät ole lähelläkään niitä hintoja, joita saatiin ennen EU-aikaa, kertoo Ralph.- Korkeimmillaan tili oli 90 000 markkaa, kun rekka lähti pihasta. Nyt viljakuormasta saan 5000 – 6000 euroa eli noin 30 000 markkaa.
Suomi käy jälleen kerran neuvottuja 141-tuen jatkumisesta. – Tuen ei ole varaa heikentyä. Kustannuspuoli on noussut ja tuen varassa ollaan. Sääriippuvuus on pienentynyt.
– Oikeampi olisi saada sadosta kunnollinen maksu, toivoo