Lasse Liemolan haastattelu Tukkutori-lehdessä

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

Uusi Tukkutori-lehti (5/2007) on ilmestynyt. Ässähaastattelussa on tällä kertaa yrittäjä Lasse Liemola, joka aloitti vihanneskaupan jo 1940-luvun lopulla. Välissä oli kymmenvuotinen taitelijaura. Sitten yrittäjäura jatkui vihannestukkurina ja korppujen valmistajana. Nyt tärkeimpänä artikkelina ovat ravut.

Lasse Liemolan juuret ovat Helsingin Vanhankaupungin Annalassa. Hänen isänsä, kersantti Väinö Liemola vuokrasi Annalan puutarhan vuonna 1940 ja viljeli siellä puutarhaa vuoteen 1958 saakka, jolloin Liemolan kauppapuutarha muutti Espooseen.

– Isä oli lähtöisin Ulvilasta ja nuorena miehenä hän purjehti Suomen Joutsenella. Äidin suvun puolella oli harjoitettu hedelmäkauppaa niin Pietarissa, Turussa kuin Helsingissäkin. Isoäiti oli kreikkalainen, joten minä olen matemaattisesti laskien neljäsosaltaan kreikkalainen, naurahtaa Lasse.

Liemolan kuusilapsinen perhe viljeli vihanneksia ja markkinoi ne Kauppatorilla, jossa aamuisin oli vihannesten tukkukauppa.

– Siihen aikaan ei ollut jäähdytyshuoneita ja torikuorma tehtiin myöhään illalla. Aamulla kolmen aikaan lähdin yksin viemään kuormia Kauppatorille. Myyntipaikat arvottiin nopalla.

– Poliisit valvoivat, ettei ennen kello seitsemää tehty kauppaa. Kahvilassa, niin sanotussa Snellmannin putkassa, ostajat ja myyjät olivat samassa tilassa, ja poliisit valvoivat, ettei ollut lehtiöitä, joihin olisi voinut kirjata tilauksia. Monet tilaukset kirjoitettiin kämmeneen, muistelee Lasse pilke silmäkulmassa.

Lassen isä Väinö oli puuhaamassa Tukkutorin siirtoa Hermanniin. – Teurastajat eivät ymmärtäneet lainkaan sitä, että vihannekset tulivat heidän alueelleen.

– Kun ei ollut tuontia, oli myyjän markkinat. Tukkuliikkeitä oli paljon: Elannolla, Hokilla, Varubodenilla ja Hedelmä Oy:llä olivat omat varastot ja ostajat, jotka kävivät torilla.

Vihannestukkuriksi sattumalta

Lasse Liemola palasi muusikon uran jälkeen vihannesten pariin vuonna 1970. – Vierailin Halvan markkinointipäällikkönä Valintatalossa ja myymälänhoitaja tuskaili avonaisten kurkkupurkkien ohi kulkiessamme, että maustekurkkuja ei kukaan pakkaa.

– Sain tästä kimmokkeen ja ostin Satotukulta 100 kurkkupurkkia ja rupesin pakkaamaan maustekurkkuja kahden kappaleen muovipakkauksiin.

– Ensimmäinen hankinta oli vaaka, jonka ostin Elannosta viidellä markalla. Pakkasin myös sipulia pieniin pusseihin.

– Menestystuotteemme oli venäläinen suolakurkku. Se valmistettiin aidosti maitohappokäymisellä puhtaaseen veteen. Siemenettömistä kurkkulajikkeista valmistus ei enää onnistunut.

Lasse Liemolan otti vihannesten oheen korput 1980-luvun alussa. – Huomasin lehdessä pienen rivi-ilmoituksen, jossa kaupattiin leipomoa. Houkuttelin Simo Salmisen – joka oli entinen leipuri – käymään kanssani Porvoossa katsomassa leipomoa ja siellä todettiin korppujen olevan erittäin hyviä.

– Alkuun sämpylöitä tehtiin käsin neljän kilon taikinasta ja halkaistiin veitsellä. Täysjyväkorppujen kauppa rupesi käymään ja ostettiin kunnon koneet.

”Rapukausi on meidän joulu”

Lasse Liemolan yritys osti vuonna 1988 Tuorevihannes Honkosen, joka oli keskittynyt suurtalouskauppaan.

– Riitaudun silloisen Tukkutorin johtajan kanssa ja perustin omat toimitilat Vartiokylään. Yritys kasvoi ja aloitimme hedelmien viennin Pietariin ja Viroon.

– Markka devalvoitiin ja tuli miljoonatappiot. Merita kaatoi yrityssaneerauksen. Se oli laillistettua omaisuudenryöstöä. Sitä aikaa ei kannata murehtia, toteaa Lasse.

Vuonna 1994 Lasse Liemola otti käyttöön Tuorepekka Oy:n nimen. – Tämä yritys oli velkaa minulle enkä saanut siitä muuta maksua kuin nimen, kun yritys meni konkurssiin toisella nimellä.

Tänä päivänä Lasse hoitaa vaimonsa Sirjen kanssa kahdestaan yritystä. – Meillä on vakituinen asiakaskunta, sillä olemme tehneet suurkeittiökauppaa jo 20 vuoden ajan.

– Teemme hevikaupan rinnalla kauppaa myös merenherkuilla. Rapukausi on meidän joulu, sanoo Lasse Liemola ja kertoo tykkäävänsä itsekin ravuista.

Lasse Liemola aikoo jatkaa yrittäjäuraa niin kauan kuin fyysinen kunto antaa siihen mahdollisuuden. – Saan liikuntaa päivittäisissä rutiineissa ja se pitää terveyttä yllä.

– Olen ylpeä pojistani, kun heidän Äyriäistukku on menestynyt. Itsekin pärjätään kohtuullisesti, toteaa Lasse Liemola ja sanoo elävänsä unelmaa, että hän voisi vanhoilla päivillään tehdä pienessä tilassa korppuja.

Lasse Liemola viettää 70-vuotispäiväänsä ja 50-vuotistaitelijajuhlaa syyskuun 5. päivänä Savoy-teatterissa järjestettävässä juhlakonsertissa.

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!