lmasto-olot, erityisesti kasvukauden lyhyys, rajoittavat kasvintuotantoa Suomessa. Lyhyen kasvukauden vuoksi kaikkein tuottavimpia viljelykasveja ei voida viljellä. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisissa työskentelevä vanhempi tutkija KAIJA HAKALA uskoo ilmastonmuutoksen lähivuosina tuovan helpotusta näihin ongelmiin. Hakala on mukana ILMASOPU (Ilmastonmuutokseen sopeutuminen maa- ja elintarviketaloudessa) -hankkeessa, joka kuuluu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdessä rahoittamaan tutkimusohjelmaan.
– Jatkossa ilmastonmuutoksella tulee kuitenkin olemaan enemmän kielteisiä vaikutuksia. Tällaisia vaikutuksia ovat kuivuuskausien lisääntyminen, lisääntyneet rankkasateet ja muut ääri-ilmiöt, talven lämpötilojen nousu ja sateisuuden lisääntyminen talvella, Hakala kertoo.
Kasvukauden piteneminen ja talven lämpötilojen nousu tuovat Hakalan mukaan uusia tuholais- ja tautiongelmia. Sellaiset tuholaiset, jotka ovat tähän asti pystyneet tuottamaan vain yhden sukupolven kasvukauden aikana, saattavat tuottaa kaksi tai useampia sukupolvia. Lisäksi etelästä voi Suomeen saapua ilmavirtojen mukana uusia tuholaisia, jotka leudomman talven aikana pystyvätkin talvehtimaan. Esimakua uusista tuholaisista on jo saatu: muun muassa koloradokuoriainen ja Espanjan siruetana ovat tulleet Suomeen jäädäkseen.
Pitkät kuivuusjaksot ongelmallisia
Pitkät kuivuusjaksot juuri sadon määräytyessä ovat jo nyt ongelma. Ilmastonmuutoksen myötä ongelma pahenee. Rankkasateet tai vasta myöhäiskesällä tulevat sateet eivät enää auta, jos sato on jo alkukesällä osittain menetetty. Sen vuoksi Hakala pitää tärkeänä, että kuivuuden kestävyys otetaan mukaan viljelykasvien jalostusohjelmiin Suomessakin.
Viljakasvien kasvun määräytyminen ja päättyminen tietyn lämpösumman mukaan on ollut elinehto kasvinviljelylle, koska muuten vilja ei ehdi tuleentua ajoissa ennen talven tuloa. Ilmastonmuutoksen edetessä ja kasvukauden pidetessä nykyiset viljalajikkeet lopettavat Hakalan mukaan kasvunsa aivan liian aikaisin.
– On siirryttävä uusiin lajikkeisiin, jotka käyttävät pidemmän kasvukauden kokonaan hyväkseen. Näitä lajikkeita ei välttämättä löydy ilman omaa jalostustyötä, koska Suomen pitkän päivän olot asettavat erityisvaatimuksia viljojen tuottavuudelle.
Sopivat kasvit sitovat ravinteita ja hillitsevät eroosiota
Runsaat talvisateet ja yleistyneet rankkasateet ovat niin ikään uhka maaperän rakenteelle ja edesauttavat huuhtoutumista ja eroosiota. Jo nyt pitäisi Hakalan mielestä alkaa huolehtia peltojen toimivasta salaojituksesta sekä kehittää viljelyjärjestelmiä ja toimenpiteitä ravinteiden huuhtoutumisen estämiseksi.
– Pelkät suojakaistat eivät jatkossa riitä. Suomessa pitäisi siirtyä viljelemään ravinteita sitovia ja eroosiota hillitseviä kasveja, etenkin monivuotisia runsas- ja syväjuurisia kasveja alueilla, joissa huuhtoutumis- ja eroosioriski on suuri.
MTT:ssä on etsitty uusia viljelykasveja tätä silmälläpitäen. Menestystarinaksi jo nyt on osoittautunut ruokohelpi, joka on hyvä ravinteiden kerääjä ja monivuotisena myös sitoo maata. Muita MTT:ssä tutkittuja kasveja ovat esimerkiksi kumina, nurmet ja värimorsinko.
Suomesta viljan viejä tulevaisuudessa?
Ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten uskotaan kärjistyvän Keski-Euroopassa etenkin vuoden 2050 jälkeen. Silloin toisaalta kuivuus mutta toisaalta vedenpinnan nousu tulva- ja suolaongelmineen vaikuttaa voimakkaasti paikalliseen maatalouteen. Myös Yhdysvaltojen suurilla tuotantoalueilla kuivuus saattaa tuolloin olla ylipääsemätön ongelma. Hakala arvioi, että tulevaisuudessa Suomelle voisi aueta aivan uusi rooli viljan viejänä.
– Suomella saattaa tulevaisuudessa olla merkittävä tehtävä ruuan alkutuotannossa, siksi maataloutta ei saisi nyt ajaa liian alas. Jos tuotantojärjestelmät yksipuolistuvat liikaa, eikä tuotantovälineisiin ja ammattitaitoon satsata, tulevaisuuden mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä. Pelloista täytyy pitää huolta nykyisessäkin, halvan ruuan tilanteessa. (Finfood)