Keittiömestari JARMO VÄHÄ-SAVO helsinkiläisestä ravintola G. W. Sundmansista on tottunut ravintolakritiikkeihin, sillä Michelin-tähden ravintolaa arvioidaan tämän tästä. Vähä-Savon mielestä myönteinen kritiikki antaa ravintolalle pieneksi aikaa mahdollisuuden näyttää, mihin pystyy, kun taas kielteinen ruoskinta varsinkin uudelle ravintolalle saattaa olla lähes kuolinisku.<
— Toisaalta kritiikkejä ei pidä ottaa liian vakavasti, sillä eivät ne kanna pitkälle. Mutta niistä voi ottaa opikseen, Vähä-Savo kannustaa. Hän puhui Ruoka ja media -seminaarissa tiistaina.
G. W. Sundmansin saama ensimmäinen Michelin-tähti vuonna 2001 nostatti melkoisen mediamylläkän. Vähä-Savo laski antaneensa kolmessa kuukaudessa noin sata haastattelua. Ruoka ja ravintolat ovat 2000-luvulla nousseet median suosioon.
Kritiikki on yhden ihmisen arvio
Usein ravintolaa arvostellaan, kun se on uusi ja siksi kiinnostava. Tilanne on haasteellinen, sillä vie aina jonkin aikaa ennen kuin uusien ihmisten työskentely sujuu hyvin yhdessä. Toisaalta jos palvelu pettää ja ruoka mättää, on myös kyse liian heppoisesta valmistautumisesta ja kiireestä ennen uuden paikan avaamista.
Yliopettaja ENNI MERTANEN Jyväskylän ammattikorkeakoulusta huomautti, että Suomessa ravintolakritiikkiä ei opeteta missään, toisin kuin esimerkiksi teatterikritiikkiä. Arviot perustuvat lähinnä yhden ihmisen näkemykseen eivätkä säännöt ole julkisesti tiedossa.
— Esimerkiksi New Yorkissa ravintolakritiikki edellyttää vähintään kolme käyntikertaa eri kokoisissa seurueissa.
Toisaalta todettiin, että teatterikappalekin katsotaan vain kerran ennen kritiikkiä. Kritiikki on arvio, ei totuus, huomautettiin.
Vähä-Savolta tiedusteltiin, miten Michelin-oppaan arvioitsijat toimivat. — Sen kun tietäisi! keittiömestari hymähtää. — Tarkastaja jättää pois lähtiessään käyntikorttinsa ja pyytää audienssin seuraavaksi aamuksi. Siinä välissä voi nukkua hyvin yönsä.