Luomumansikan viljelytekniikasta julkaisu

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

Luomumansikan viljelytekniikan kehittäminen -hanke toteutettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Maa- ja metsätalousministeriön mansikkatutkimusohjelman rahoituksella vuosina 2000-2002. Hankkeessa tutkittiin avomaaolosuhteissa luomumansikanviljelyyn sovellettavissa olevia kasvinsuojelumenetelmiä. Koekentät sijaitsivat Mikkelissä, Ruukissa ja Jokioisilla. Hankkeessa tuotettiin myös laaja luomumansikan viljelytekniikkaa ja kasvinsuojelua käsittelevä kirjallisuusselvitys.

Tutkitut katteet (mustamuovi, olki, vihermassa, tattarinkuori, havupuun hake, lehtipuun hake, pellavaneuloshuopa ja hake-tattarinkuori-seos) estivät tehokkaasti rikkakasvien kasvua, lukuun ottamatta nopeasti hajoavia vihermassa- ja pellavaneuloshuopakatteita, joista rikkakasvit kasvoivat helposti läpi. Toisena satovuonna parhaat kauppakelpoiset sadot saatiin muovi- ja vihermassakatteelta. Sadon säilyvyystestissä nopeimmin pilaantuivat tattarinkuori- ja vihermassakatteilta poimitut marjat. Kokeen lopussa Mikkelissä mansikkapunkkien määrä oli huomattavasti suurempi mustamuovi- ja olkikatteessa kuin muissa katteissa.

Tattarinkuorikate edisti juurten kasvua ja lahojen juurten osuus oli selvästi pienin tattarinkuorikatteessa. Tattarinkuorikate nosti maan liukoisen typen määrää sekä typen nettomineralisaatiota huomattavasti. Eri kateaineiden vaikutus maan mikrobiston kokonaismäärään oli vähäinen. Maanpinnan katteet vaikuttivat eri entsyymeihin eri tavoin. Maan sellobiosidaasin ja ß-ksylosidaasin (selluloosaa hajottavia entsyymejä) aktiivisuudet nousivat vähitellen oljella ja tattarinkuorella katetussa maassa. Yleensä maan entsyymiaktiivisuudet kohosivat kokeen loppua kohden.

Harmaahomeen torjuntakokeissa Trichoderma- ((Binab® TF-WP), Gliocladium catenulatum (Prestop WP, Kemira GrowHow), merilevä- (Biolan Oy), pii- (Kekkilä Oy), kompostiuute- tai valkosipuliuute-ruiskutteilla, ei ollut selviä vaikutuksia harmaahomeen määrään sadossa, sadon säilyvyyteen tai laatuun. Tosin koejakson aikana vallinneista sääoloista johtuen harmaahomeen esiintyminen oli vähäistä, ja harmaahometta esiintyi pääasiassa loppusadossa.

Tuholaistorjuntakokeissa tutkimillamme ruiskutteilla (Bioruiskute S, mäntysuopa, limoneeni, karvoni, kuminaöljy, rypsiöljy (Carbon Kick Kiinnite), valkosipuliuute) ei havaittu nälvikkäitä torjuvaa tai karkottavaa vaikutusta luonnonpyretriiniä (Bioruiskute S) lukuun ottamatta. Mäntysuovan mahdollinen nälvikkäitä houkutteleva vaikutus on kuitenkin syytä huomioida myös käytännössä ja aineen käyttöä tulee välttää mansikalla.

Mansikkapunkin biologinen torjunta silloin, kun alkusaastunta on tapahtunut jo istutusvuonna näyttää toimivan parhaiten, kun petopunkkeja levitetään useaan otteeseen ja/tai käytetään useita petopunkkilajeja. Tutkimillamme biologisilla ruiskutteilla ei ollut selkeää vaikutusta mansikkapunkin ja petopunkkien määrään. Kastelukokeessa (tihkukastelu, päältäkastelu, muovitunneli + tihkukastelu) eri kastelutavoilla ei ollut merkitsevää vaikutusta marjoissa esiintyvien mikrobien kokonaismääriin eikä harmaahomemäärään. Tosin muovitunneleista kerätyssä sadossa oli erittäin vähän hometta. Sääoloilla oli suurempi vaikutus sadon laatuun ja poiminnan jälkeiseen säilyvyyteen kuin kastelutavoilla. Bounty-lajike säilyi yleensä paremmin kuin ’Jonsok’.

KIVIJÄRVI, P., PROKKOLA, S., AFLATUNI, A., TUOVINEN, T., PARIKKA, P., PALOJÄRVI, A., KUKKONEN, S., NIEMI, M., VEPSÄLÄINEN, M. 2004. Luomumansikan viljelytekniikan kehittäminen. MTT:n selvityksiä 73: 44 s. http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts73.pdf Verkkojulkaisu päivitetty 16.9.2004

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!