Elintarviyritysten omavalvonnassa puutteita

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

Monella elintarvikeyrityksellä on edelleen vara parantaa omavalvontaansa. Omavalvontasuunnitelma puuttui vuonna 2002 edelleen yli viidennekseltä valvonnan kohteista, vaikka velvoite on ollut voimassa lähes kymmenen vuotta. Myös omavalvonnan toimivuudessa riittää haasteita, sillä pelkkä suunnitelman olemassaolo ei takaa onnistunutta lopputulosta. Yrityksessä kaikkien on sitouduttava omavalvonnan toimivuuteen.

Omavalvontasuunnitelmia on vähiten pienissä yrityksissä. Heikoimmin suoriutuivat kalan maihintuontiyritykset, maatilojen yhteydessä olevat suoramyyntipisteet sekä torimyyntiä harjoittavat. Näistä yrityksistä vain kolmanneksella tai sitä harvemmalla oli omavalvontasuunnitelma.

Kunnallisen elintarvikevalvonnan riittävyyttä arvioitiin viidennen kerran vuoden 2002 tietojen perusteella. Sen mukaan Suomessa käytettiin elintarvikevalvontaan 283 henkilötyövuotta (htv) työpanosta ja työtä teki yhteensä 992 työntekijää. Kunnissa sijaitsevien elintarvikevalvonnan kohteiden perusteella kunnille on laskettu työpanos, jonka se vähintään tarvitsee huolehtiakseen kyseisten kohteiden viranomaisvalvonnasta. Tällä tavoin laskettuun vähimmäistarpeeseen verrattuna elintarvikevalvonnasta puuttui 97 htv työpanosta. Työpanosvajetta oli 202 kunnassa/ky:ssä eli 74 prosentissa valvontayksiköistä. Asukasluvultaan tai kohdemäärältään samankokoistenkin kuntien erot olivat suuret.

Elintarvikevalvonta on tällä hetkellä järjestetty siten, että suuria teurastamoita lukuun ottamatta kaikkien elintarvikkeita käsittelevien yritysten viranomaisvalvonta on 273 kunnan/kuntayhtymän (ky) vastuulla. Valvottavia kohteita on Suomessa yhteensä 68 499, joista maidontuotantotiloja on 19 320. Lisäksi valvonnan piiriin kuuluu esimerkiksi erilaisten kesätapahtumien tilapäinen elintarvikemyynti ja tarjoilu. Muille kuin maidontuotantotiloille suositellaan vähintään yhtä tarkastusta vuosittain, mutta vuonna 2002 vain 65 prosenttiin kohteista tehtiin tarkastuskäynti. Milloin sellaiset kohteet on tarkastettu, jotka jäivät vuonna 2002 tarkastamatta, ei selviä tämän tiedonkeruun perusteella. Yhteensä tehtiin 106 741 tarkastuskäyntiä 39 085 kohteeseen.

Elintarvikevalvonnan tarkastukset suhteessa valvontakohteiden määrään ovat 5 vuodessa vähentyneet 76 prosentista 65 prosenttiin. Sen sijaan valvonnan toimenpiteiden ja viranomaisnäytteiden määrät ovat selvästi lisääntyneet, mikä kertonee toiminnan tehostumisesta. Kuitenkin omavalvontasuunnitelma puuttuu edelleen yli viidennekseltä (21 %) valvontakohteista, vaikka omavalvontavelvoite on ollut voimassa lähes kymmenen vuotta. Omavalvontasuunnitelmia on vähiten pienissä yrityksissä, joiden viranomaisvalvontakin näyttää jääneen vähimmälle. Sen lisäksi, että viranomaisen tehtävä on edellyttää omavalvontasuunnitelmia kaikilta kohteilta, lienee omavalvonnan toimivuuden varmistamisessa vielä paljon tehtävää. Omavalvontasuunnitelman olemassaolo ei takaa omavalvonnan toimivuutta, vaan yrityksessä kaikkien on sitouduttava toteuttamaan sitä.

Eri vuosien arviointien perusteella kunnilta, jotka ovat käyttäneet elintarvikevalvontaan työpanosta vähemmän kuin puolet vähimmäistarpeesta, on pyydetty selvitystä siitä, mitä ne aikovat tehdä elintarvikevalvonnan turvaamiseksi alueellaan. Näiden selvitysten ja Elintarvikeviraston tekemien kuntakäyntien perusteella näyttää siltä, että elintarvikevalvontaan on kunnissa kiinnitetty huomiota, mutta toimet ovat olleet liian vähäisiä ja hitaita, jotta niiden avulla voitaisiin odottaa helpotusta tilanteeseen.

Vuoden 2002 arvioinnin perusteella vastaaviin kuntiin lähetetään huomautus (ks. taulukko). Selvitystä ei tällä kertaa pyydetä, koska keskusviranomaiset kohdistavat parhaillaan kuntiin muita toimia, joiden odotetaan tehostavan elintarvikevalvontaa, parantavan yhdenmukaisuutta, jatkuvuutta ja jäljitettävyyttä. Syksyllä 2003 valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen, jonka mukaan elintarvikevalvonta tulee keskittää kuntien muodostamiin yksiköihin, joita koko maahan muodostettaisiin 65 – 80. Tällä periaatepäätöksellä on yhtenevät tavoitteet ympäristöterveydenhuollon alueellisen yhteistoiminnan kehittämiskokeilun (ns. YTAKE) kanssa. Lisäksi suunnitellaan valvonnan saattamista maksulliseksi.

Elintarvikevirasto puolestaan on selventänyt odotuksiaan antamalla ohjeen paikallisen elintarvikevalvonnan järjestämisestä, jotta se toteutettaisiin suunnitelmallisesti ja dokumentoidusti. Kuntien elintarvikevalvonnan vaatimuksenmukaisuuden arviointi on aloitettu tämän ohjeen ja elintarvikesäädösten perusteella. Näiden lisäksi tänä vuonna valmistunee valvontakohteiden riskiluokitusohje, ja myös elintarvikevalvonnan kohderekisteriä ja valvontatietojen keräämistä kehitetään modernimpaan suuntaan. Näköpiirissä olevista elintarvikevalvonnan uudistamiseen vaikuttavista toimista mainittakoon myös uuden elintarvikelain valmistelu ja Elintarvikeviraston, EELAn (Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos), KTTK (Kasvintuotannon tarkastuskeskus) sekä MMMn eräiden toimintojen yhdistäminen uudeksi kokonaisuudeksi vuonna 2006.

Taulukko. Elintarvikevalvontaan käytetty työpanos oli alle puolet vähimmäistarpeesta vuonna 2002. Näille kunnille on lähetetty huomautus valvonnan voimavarojen vähäisyydestä.
1. Ahvenanmaa
2. Alahärmä
3. Eno
4. Haukipudas
5. Hämeenkyrö
6. Hämeenlinnan seudun ktt ky
7. Härkätien ktt ky
8. Iitti
9. Imatra
10. Iniö
11. Järvenpää
12. Kangasniemi
13. Karjalohja
14. Karkkila
15. Kauhajoki
16. Kolari
17. Kuru
18. Kärsämäki
19. Luoteis-Satakunnan ktt ky
20. Nauvo
21. Oravaisten, Vöyrin ja Maksamaan ktt ky
22. Paimion ja Sauvon ktt ky
23. Parikkalan seudun ktt ky
24. Pello
25. Pielaveden ja Keiteleen ktt ky
26. Pirkkala
27. Pyhäjärvi
28. Rautjärvi
29. Salla
30. Somero
31. Sysmä
32. Tohmajärvi
33. Ylihärmä

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!