Ruis miehen tiellä pitää bioaktiivisin yhdistein

Jouko Tikkanen Uutiset Leave a Comment

Ravintokuidun lisäksi ruis on monien terveydelle edullisten bioaktiivisten yhdisteiden lähde. Bioaktiivisiin aineisiin lukeutuvat fytosterolit, antioksidantit, sterolit, vitamiinit ja kivennäisaineet. Näiden määrään ja laatuun voidaan vaikuttaa viljan prosessoinnilla, kuten kuivafraktioinnilla eli -jauhatuksella, idätyksellä ja raskituksella.

Näin toteaa VTT Biotekniikan tutkija KIRSI-HELENA LIUKKONEN. Hän esitteli rukiin kansallisten tutkimushankkeiden päätösseminaarissa laajaa projektia, jonka tavoitteena oli kehittää teknologiaa uudenlaisten, bioaktiivisia yhdisteitä sisältävien tuotteiden valmistamiseksi täysjyvärukiista. Seminaari järjestettiin 23. maaliskuuta Helsingissä.

Liukkonen kertoi, että tutkimuksessa muun muassa selvitettiin kuivajauhatuksella valmistettujen ruisjakeiden makua. Mielenkiintoiseksi osoittautui välijae, joka sisälsi yhtä paljon bioaktiivisia yhdisteitä kuin täysjyväjauho. Välijakeen maku oli viljamainen mutta ei karvas. Sen sijaan esimerkiksi leseen maku oli voimakas ja karvas.

Tutkimuksessa selvitettiin myös erilaisten leivontamenetelmien vaikutusta fenolisten yhdisteiden ja bentsoksinoidien määrään. Tulosten mukaan yhdistämällä idätys ja raskitus (hapattaminen esim. hiivan ja/tai maitohappobakteerien avulla) voidaan rukiin sisältämien folaattien määrä nostaa 8 – 11-kertaisiksi.

Ruis on täysjyväviljana ravitsemuksellinen aarrearkku

— Ruis on monien terveysetujen raaka-aine. Se tarjoaa erinomaisen lähtökohdan myös uudenlaisten elintarvikkeiden kehitystyöhön, Liukkonen totesi.

Ravitsemussuositusten mukaan päivittäisestä energiansaannista noin kolmasosa pitäisi saada viljasta. Kuitenkin suomalaiset syövät viljaa alle suositusten. Vuoden 2002 tietojen mukaan suomalainen söi päivässä noin 210 grammaa viljaa, mistä 40,4 grammaa oli ruista. Eniten nautittiin vehnää eli 128,2 grammaa päivässä.

Suomalaisten ravintokuitujen saanti ei myöskään yllä suositusten tasolle. Tutkimuksen mukaan vuonna 2003 miehet saivat vuorokaudessa 22 grammaa ja naiset 18 grammaa ravintokuituja, kun suositeltu saanti on 25 – 35 grammaa.

Paljon tutkimustietoa tarjolla

Liukkonen muistutti seminaarissa, että täysjyvärukiista leivotun leivän hyvistä ja terveyttä edistävistä ominaisuuksista on lukuisia koti- ja ulkomaisia tutkimustuloksia. Rukiin on muun muassa todettu parantavan insuliinieritystä ja suoliston toimintaa.

Ruistuotteiden käyttöön on liitetty mahdollisia paksu-, rinta- ja eturauhassyöpäriskiä alentavia vaikutuksia. Täysjyväviljan nauttimisen ja alemman diabetesriskin yhteydestä on myös paljon näyttöä. Samoin täysjyväviljan nauttiminen edistää painonhallintaa.

Pullamössösukupolvelle ruishampurilaisia

Liukkosen esityksen jälkeen virisi seminaarissa keskustelu siitä, kuinka kuluttajat saataisiin syömään moneen kertaan hyväksi todettua ruista. Yleisön joukossa istunut myllyteollisuuden edustaja perään kuulutti sitä, että kuluttajien tietoa rukiin ravitsemuksellisesta laadusta pitää lisätä. Näin kuluttaja olisi valmis myös maksamaan hyvistä ja terveellisistä ruistuotteista.

Seminaariväki muistutti koulu- ja päiväkotiruokailun tärkeästä asemasta suomalaisten ruokailutottumusten muokkaajana. Leikkimielisesti puhuttiin pullamössösukupolven harhauttamisesta rukiin ystäviksi esimerkiksi lisäämällä ruisjauhoja vaaleisiin leipiin. Heitettiinpä ilmaan ajatus kouluruokana tarjottavasta ruishampurilaisestakin.

VTT:n tutkimus: rukiissa runsaasti ravintokuitua

VTT:n viime elokuussa julkaistu tutkimus osoittaa rukiissa olevan aiemmin todettua enemmän ihmisen hyvinvoinnille tärkeää ravintokuitua. Tutkija Sirpa Karppinen tutki ruisleseen hajoamista ihmisen paksusuolta vastaavissa laboratorio-olosuhteissa ja havaitsi rukiin paitsi hyväksi myös monipuoliseksi ravintokuidun lähteeksi. Ruiskuidun eri osien merkitystä paksusuolisyöpäriskin alentamisessa tutkitaan yhteistyössä VTT:n sekä Helsingin ja Kuopion yliopistojen kanssa.
Karppisen väitöstyö rukiin ravintokuitujen hajoamisesta tarkastetaan 15. elokuuta.

Ravintokuituja on monenlaisia, ja kuidun laadusta riippuen niillä on erilaisia fysiologisia vaikutuksia ihmisen ruoansulatuskanavassa. Ravintokuitu kulkeutuu sulamattomana mahalaukun ja ohutsuolen kautta paksusuoleen. Siellä suolistobakteerit pilkkovat ravintokuidun joko osittain tai kokonaan ja käyttävät sen ravinnokseen.

Karppinen löysi väitöstutkimuksessaan rukiista kolme erilaista ravintokuitutyyppiä: nopeasti bakteerikäymisessä hajoavaa, vähitellen vapautuvaa ja hajoavaa sekä hajoamatonta. Suolistobakteerit tuottivat rukiin ravintokuidusta mm. voihappoa, jonka on todettu olevan tärkeä suoliston seinämien hyvinvoinnille. Kun kyseessä on hitaasti hajoava ravintokuitu, niin voihappoa muodostuu pidemmällä paksusuolessa, millä taas saattaa olla merkitystä esimerkiksi paksusuolensyövän ehkäisyssä.

Rukiilla on mahdollisesti myös terveydelle hyödyllisten bakteerien lukumäärää ja/tai niiden toimintaa lisääviä vaikutuksia. Ruis sisältää paljon bioaktiivisia yhdisteitä, mm. lignaaneja, jotka muuttuvat suolistokäymisessä siten, että niillä on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Tutkimuksissaan Karppinen osoitti, että hiilihydraattien hajoamisella suolistossa näyttää olevan vaikutusta myös bioaktiivisten yhdisteiden saatavuuteen.

Laboratoriokokeiden tulokset ovat suuntaa antavia ja varsinaiset terveysvaikutukset tulee vielä tutkia kliinisin kokein ihmisillä.

Eniten kuitua ruisleseessä

Ruis on Suomessa erinomainen ravintokuidun lähde. Eniten kuitua on ruisjyvän uloimmassa kerroksessa, ruisleseessä. Keskimääräinen rukiin kulutus Suomessa on 43 g/vrk, josta saadaan perinteisellä ravintokuitumäärityksellä mitattuna ravintokuitua 7,7 g/vrk. Karppisen tutkimus osoitti, että ruis sisältää paljon myös fruktaania eli hedelmäsokerista koostuvaa hiilihydraattia, joka uuden ravintokuitumääritelmän mukaan luetaan kuuluvaksi kokonaisravintokuituun. Tämän perusteella rukiista saatu ravintokuitumäärä onkin 10 g/vrk. Suositeltu päivittäinen ravintokuitumäärä on 25-35 g.

TILAA PUUTARHA-SANOMAT SUORAAN KOTIISI!