Elintarvikkeiden vuonna 1999 laadittu laatustrategia ottaa huonostihuomioon eri hyödynsaajien tarpeet. – Aluksi lähdettiin liikkeellekuluttajan tarpeista, mutta ne tuntuvat unohtuneen käytännössä. Myösmarkkinoiden vaikutus näkyy huonosti, toteaa PETRI OLLILA KonsulttitoimistoTerrasta. Ollila esitteli laatustrategian väliarviointia seminaarissamaanantaina Helsingissä. Arviointi tehtiin vuosilta 1997 – 2002.
Maa- ja metsätalousministeriön mukana alkutuotanto painottuu strategiassa.Palvelualat ja pienteollisuus ovat olleet sivurooleissa. Ehkä kauppa- jateollisuusministeriölle sekä sosiaali- ja terveysministeriöllekin löytyisitehtävää, ehdottaa Ollila. — Ruokapalvelujen mukaantulo on täyttänyt isonaukon.
Laatustrategian vahvuutena on Ollilan mukaan sen tarjoama yhteinenkeskustelufoorumi.
Eri toimijoiden sitoutuneisuus kuitenkin vaihtelee. – Monimuotoisuuspitäisi saada eduksi. On tunnustettava, että eri toimijoilla on eritavoitteet.
Kannustinjärjestelmiä tarvitaan
Ollila arvostelee ohjelman kestävyyttä. Rahoitus on täysin yhteiskunnanvarassa, eikä laadusta makseta lisähintaa. Informaatio- jakannustinjärjestelmät ovat jääneet ohjelman ulkopuolelle. Esimerkiksiviljelijät eivät motivoidu laatukoulutuksiin. Osan mielestäosallistumisesta koulutuksiin pitäisi maksaa palkkio.
Itse laatukoulutuksestakin on ristiriitaisia tuloksia. – Yhteensä 13 000tilaa on koulutettu. Mitä siitä on seurannut?, kysyy Ollila. Myöslaatusopimuksia pidetään merkittävinä mutta yhteyttä tilan kannattavuuteenei pystytty selvittämään.
Ollilan mukaan markkinoilta ei ole saatu oikeaa tietoa laadunmäärittämiseen. Nykyiset strategiassa olevat laatuominaisuudet nostavatkustannuksia, mutta asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan niistä.
Laatustrategian toimenpiteiden hallinnointi kaipaa jäntevyyttä. Myöstutkimuksesta saataisiin enemmän irti, kun rahoittaja tilaisi tutkimuksetja ohjaisi niitä. Nyt rahoituksen hakijat ovat itse määritelleettutkimuskohteet.
Heikoin lenkki mukaan ensimmäisenä
Strategian laatimisessa mukana olleet tahot toteavat, että alun alkaenlaatustrategia tehtiin konsensusperiaatteella. Mukaan valittiin asioita,joista voitiin olla yksimielisiä.
– Alkutuotannon painottuminen johtui siitä, että muut elintarvikeketjuntoimijat olivat edellä ja alkutuotanto aukko ketjussa, huomautti johtajaMARKKU SUOJANEN Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:sta. Suomihankki oikeuden maksaa laatutyölle tukea, jotta parantuneen tehokkuudenmyötä tulevaisuudessa tarvittaisiin vähemmän esimerkiksi maataloustukia.
Teollisuuden edustajat halusivat keskustelussa korostaa, että laadustamaksetaan.
– Esimerkiksi kaikilla viljoilla on tietyt laatukriteerit. Tiedonbyrokratisointia pitäisi välttää ja miettiä, mitä tietoa todella tarvitaan,totesi EERO NURMINEN RavintoRaisiosta.