Kasvihuoneissa työskentelevien ihoaltistus kemikaaleille on erilaista erityöntekijöillä. Iholle joutuneiden kemikaalien määrään vaikuttavat muunmuassa henkilökohtaiset työskentelytavat sekä torjunta-ainekäsiteltyjenkasvien erilaiset ominaisuudet. Tämä tulisi ottaa huomioon arvioitaessatyöntekijöiden kokonaiskemikaalialtistumista, selviää filosofian maisteriMILJA MÄKISEN väitöskirjasta Ihoaltistumisen arivointi – tärkeä osakokonaiskemikaalialtistumisen arviointia työpaikoilla.
Tutkimuksen mukaan nykyiset altistumista arvioivat menetelmät ovatuseimmiten kömpelöitä ja työläitä, eikä niiden antamien tulosten avulla olehelppo arvioida työntekijän terveysriskiä. Niiden kuitenkin havaittiinsoveltuvan seulomaan työpaikalta pahiten altistavat työtehtävät taialtistuvat työntekijät. Lisäksi mittausten avulla voitiin havaita, mitenaltistuminen jakaantuu eri kehon osien kesken. Jakaantumistietoa voidaankäyttää, kun suunnitellaan henkilökohtaista suojautumista ja altistumisentorjuntaa.
Mäkinen tutki ihoaltistumista vaneritehtaalla, maalitehtaalla, metallienpintakäsittelyssä, ruostumattoman ja haponkestävän teräksen hionnassa jatorjunta-ainetyössä kasvihuoneissa. Vertailussa oli erilaisia nyt käytössäolevia työhygieenisiä mittausmenetelmiä, kuten lappumenetelmä, jossatyöntekijän vaatteisiin tai niiden alle kiinnitetään lappuja,haalarimenetelmä, jossa kokonainen vaate pilkotaan ja analysoidaan, sekämenetelmät, joissa epäpuhtaus määritetään käsienpesuliuoksesta taianalysoidaan käytetyt käsineet.
Oma toiminta työpaikalla tärkeää
Jotta ihon kautta tapahtuva altistuminen saataisiin mahdollisimmanalhaiseksi, työpaikoilla on Mäkisen mukaan syytä panostaa yleiseensiisteyteen sekä puhdistaa työskentelytasot ja käsiteltävät työkalutsäännöllisesti. Lisäksi henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen ontärkeää. Tutkimuksen mukaan yksi merkittävä altistumisreitti onepäpuhtauksien joutuminen likaisista käsistä suuhun. Suojainten on oltavajokaiselle sopivia, kyseistä kemikaalia ja mekaanista rasitusta kestäviä jatehtävään työtehtävään käytännöllisiä. Näin vähennetään myösammatti-ihotautiriskiä.
Säädökset EU-tasolla ja Suomessa edellyttävät ihoaltistumisen tarkempaahuomioimista osana kokonaisaltistumisen arviointia työpaikoilla,työterveyshuolloissa ja viranomaistoiminnassa. Tavoitteiden saavuttamiseksion kuitenkin toistaiseksi ollut varsin vähän menetelmiä. Maataloudentorjunta-aineiden ja biosidivalmisteiden myyntilupakäsittelyssä käytetäänjo erilaisia malleja altistumisen arvioimiseen, mutta Mäkisen tutkimuksessahavaittiin niissäkin paljon kehitettävää.
EU:n uusi kemikaalilainsäädäntö tuo uusia vaatimuksia myös muidenkemikaalien valmistajille ja maahantuojille. Kemikaaliviranomaiset jatulevaisuudessa myös teollisuus tarvitsevat pikaisesti malleja, joidenavulla erilaiset kemikaalit voitaisiin asianmukaisesti arvioida.
Mäkisen väitöskirja tarkastettiin Kuopion yliopiston luonnontieteiden jaympäristötieteiden tiedekunnassa perjantaina.