Herukan tuotanto ja markkinahinnat vaihtelevat syklisesti, kertoi erikoiskonsulentti Tuija Tanska HML:n Herukkakurssilla tiistaina Tallinnassa. – Maailman herukkamarkkinoilla suurin tekijä on Puola, jossa vuotuinen tuotantomäärä on liki 100 miljoonaa kiloa. Puolan hinnat painuivat viime vuosikymmenellä niin heikoiksi, että myös tuotanto romahti. Hintahuippu oli vuonna 2000, jonka jälkeen hinnat ovat laskeneet. Pohjanoteeraus oli tänä vuonna 0,18 euroa kilolta.
Toiminnanjohtaja Hannu Salo totesi, että entinen Marli, nykyinen WS-Finland, pudotti mustaherukan sopimusviljelijöille maksamaa hintaa puoleen – yhdestä eurosta 50 senttiin kilolta. – Menetys oli viljelijöille 1500 – 2000 euroa hehtaaria kohden, eikä tätä menetystä voida millään tukitoimilla korvata, pahoitteli Salo.
Herukanviljelijä Yrjö Uitamo Multialta katsoi, että tapahtunut hinnan pudotus ei ollut kuitenkaan historia pahin. – Nyt hinnan puolitus koski vain mustaherukkaa, puna- ja valkoherukan hinnat säilyivät entisellä tasolla, kun aiemmin hinnan muutokset ovat koskeneet kaikkia herukkalajeja.
Puola määrää tahdin
Tuija Tanska kertoi, että herukkamarkkinoilla suurin tekijä on Eurooppa ja täällä Puola. – Euroopan ulkopuolella herukkaa viljellään Uudessa-Seelannissa ja nouseva herukkamaa on Kiina. – Puolassa viljelyala on vajaat 30.000 hehtaaria ja tuotantomäärä tänä vuonna oli 90 miljoonaa kiloa, kun Suomessa herukan tuotanto on noin 3 miljoonaa kiloa ja viljelyala noin 1900 hehtaaria.
– Puolassa mustaherukkakauppa alkoi tänä vuonna 0,45-50 euron kilohintaan, mutta se putosi viikon päästä 0,22 – 0,32 euroon. Alimmat hinnat olivat 0,18 euroa, totesi Tanska.
– Pakastetun mustaherukan tuontihinnat Suomeen ovat kuitenkin olleet yli euron tänäkin vuonna, totesi Salo.
Hannu Salo kertoi Puolaan lokakuussa tehdyn opintomatkan kokemuksista. – Puolasta raaka-ainetta hankkiva mehuteollisuus on saksalaista. Teollisuus ostaa kuitenkin jobbareiden välityksellä, ja he pidättelevät ostoja, jotta hinnat saataisiin alas. Viljelijät ovat liikaa välittäjien armoilla.
– Punaherukan ja karviaisen hinta oli kuitenkin Puolassa hyvä. Kun se normaalisti on ollut 25-30 senttiä kilolta, maksettiin siitä viime kesänä 0,7-1 euron hintaa. Kovan kysynnän syynä oli Saksan ja Ranskan heikko mansikkasato. Karviaisen hinta on normaalisti ollut 30-35 senttiä, mutta kova kysyntä nosti viime kesänä hinnan kolminkertaiseksi eli 1 – 1,5 euroon. Nyt Puolassa istutetaankin ahkerasti karviaista, totesi Salo.
Tuija Tanska arveli, että herukan alttius suhdannevaihteluihin johtuu siitä, että viljely on helppo perustaa ja koneellisesti voidaan hoitaa suuriakin alueita. – Suurimmat viljelmät Puolassa ovat jopa 600 hehtaaria. Kun rivin pituus on 2,5 kilometriä, tulee yhdestä rivistä jo hehtaari viljelypinta-alaa.
– Puolan laajeneva tuotanto ja tuottajien järjestäytymättömyys johtaa myös siihen, että jalostavien yhtiöiden on helppo käyttää tilannetta hyväksi.
– Puolan tuleva EU-jäsenyys ei kuitenkaan muuttane tilannetta, sillä kaikki mehujätit ovat jo Puolassa. EU jäsenyyden ansiosta tuotanto saataneen paremmin kirjoihin ja järjestäytyneisyys kasvaa, toivoi Tanska.
Hannu Salo totesi, että Puolassa on runsaasti pieniä, 0,5 hehtaarin suuruisia tiloja, joilla viljellään herukkaa. – Toisaalta herukkaa viljellään myös suuremmilla 10-30 hehtaarin tiloilla ja muutamia 400-600 hehtaarin herukkatiloja on Koillis-Puolassa.
Salon mukaan Puolassa satomäärät ovat viljelmästä ja lajikkeesta riippuen 4-15 tonnia hehtaaria kohden, yleinen satotaso on 6-8 tonnia. – Viljelmien yleisilme näytti olevan hyvä ja viljelytekninen osaaminen kunnossa.
Herukan viljely tuorekauppaan oheistoimintaan
Yrjö Uitamo ihmetteli tilastojen mukaisia herukan viljelyaloja ja satoja.- Tuotamme omassa osuuskunnassamme Keuruu-Multia –seudulla noin sadalla hehtaarilla herukkaa. Pitkäaikainen sadon keskiarvo on 2,5 tonnia hehtaaria, ja siihen mahtuu heikkojakin satovuosia. Tilastojen mukaan keskimääräinen sato tuorekauppaan viljeltäessä näyttää olevan alle tonnin.
– Tuoreherukka on oheistuote, eikä sen tuotantoon ole kunnolla paneuduttu. Kun mustaherukan tilakohtainen pinta-ala on teollisuussopimuksilla keskimäärin 5,5 hehtaaria, niin tuorekauppaan viljeltäessä ala on vain 1 hehtaari. Punaherukan viljelyala teollisuuteen viljeltäessä on keskimäärin 1,9 hehtaaria, mutta tuorekauppaan viljeltäessä se on vain 0,3 hehtaaria.
Yrjö Uitamo katsoi, että rasioihin poimituilla herukkatertuilla on kysyntää tuorekaupassa. – Se voisi antaa toimeentulon muutamalle tilalle.
Uitamo laski, että tuorekauppaan viljeltäessä herukan hinnan tulisi olla 0,25 euroa korkeampi muun muassa laatikkokustannuksen vuoksi.
– On iso riski, että tuoreherukan hinta syöksyy ensi vuonna alas, pelkäsi Uitamo.
Eero Lyytinen Vesannolta kaipasi herukalle uusia käyttömuotoja. – Mehukäyttö on vähentynyt. Herukan terveys- ja makuominaisuudet ovat erinomaiset, joten siitä pitäisi pystyä luomaan helppokäyttöisiä tuotteita aamiaispöytään.