Talvi yllätti myöhäisten kaalien viljelijät. Markkinasyistä on viime vuosina pyritty kukka- ja parsakaalin tuotantoa ajoittamaan entistä myöhäisemmäksi, jolloin tuottajahinta on yleensä muodostunut ruuhkaista elokuuta paremmaksi. Myös kysyntä on yleensä syksyllä ollut kohdallaan, toteaa tutkija Marja Aaltonen MTT:stä.
– Vielä syyskuun alussa tilanne oli Pirkanmaalla kohtuullinen, vaikka elokuussa ei vettä saatu edes 10 millimetriä, kertoo Aaltonen.
– Kun kuivuus jatkui kuitenkin vielä syyskuussakin samanlaisena, alkoi näyttää siltä, että myöhäiset, heinäkuun kolmannen viikon jälkeen istutetut parsa- ja kukkakaalit eivät ehdi valmistua. Lokakuun kylmä sää ja pakkaset sinetöivät sadonmenetykset.
– Ruusukaali ei pienistä pakkasista säikähdä ja sitä voidaan korjata vielä talven altakin. Tänä syksynä myös ruusukaalin kasvu oli hidasta ja keräset jäivät pieniksi myöhäisillä lajikkeilla. Aikainen talventulo pysäytti kasvun lopullisesti lokakuussa. Ruusukaalikasvustot kävivät hyvin vaaleiksi ja niissä näkyi pilaantuvia ”nappuloita”.
– Vuosi sitten syyskuussa vettä saatiin ennätysmäiset 139 milliä ja nyt nippa nappa yli 10 milliä. Tiheälehtisten kaalikasvustojen sadettaminen syyskuussa ei todennäköisesti olisi myöskään tuonut toivottua tulosta, sillä vaarana on märkien kasvustojen mätäneminen. Kuivuus olisi vaatinut sadetuksia ehkä varhemmin elokuussa kasvustojen vauhdittamiseksi, mutta mistäpä tuon olisi silloin arvannut, toteaa Aaltonen.
– Tehoisalta lämpösummaltaan kesä oli Pälkäneellä noin 300 astetta normaalia lämpimämpi, vaikka lämpösummaa ei enää lokakuun puolella lisää kertynytkään. Kesän 1573 astetta ylitti jopa ennätysvuoden 1999, jolloin loppusyksy oli erittäin lämmin ja suosi mm. ruusukaalin kasvua pitkälle lokakuun puolelle. Satoa kerättiin tuolloin vielä pyhäinmiesten päivän jälkeen.
Aaltosen mukaan kesä oli lämmin myös Apukassa Lapin tutkimusasemalla. Siellä lämpösummaa kertyi yli 1100 asteen, johon heikkoina vuosina voidaan jäädä etelässäkin.